Elokuun revontulet

Kympin uutisten jälkeen olin jo nukkumaan menossa kun satuin vielä vilkaisemaan puhelimesta revontulimittareita. Olen vuosien revontuliharrastuksen myötä oppinut jonkin verran tulkitsemaan Jemmamobin mittareita ja nyt kaikki "käppyrät" näyttivät siihen suuntaan, että jotain olisi tulossa. Näin kesäaikaan lähteminen on helpompaa kun ei tarvitse varustautua suurella vaatemäärällä. Vain kamera ja jalusta mukaan ja matkaan. Otsalamppu tahtoo unohtua näin valoisalla, mutta senkin muistin ottaa mukaan. 

Mutta minne? Ensin aioin lähteä Pohjois-Kallaveden rannalle vanhaan ja tuttuun revontulikuvauspaikkaan, mutta sinne on pitempi matka. Kotoa noin kuuden kilometrin päässä on toinen paikka Etelä-Kallaveden puolella. Ajattelin, että sieltä on lyhyempi matka tulla pois jos revontulia ei näykään. 

Rannalla huomaan, että on vielä ihan liian valoisaa. Tosin, kerrankin on aikaa etsiä hyvä kuvauspaikka. Vaikka taivas on vielä kirkas, otsalamppu on tarpeen kun etsin polkua niemenkärkeen. Ranta on melko ikävä. Suuria ja vähän pienempiä pyöreitä kiviä kuin ladottuna vieri viereen. Nyt ei kannata kompuroida. 

Satun vilkaisemaan oikealle idän-kaakon suuntaan. Ihan selvä revontuliloimu erottuu juuri ja juuri paljaalla silmällä. Kameran optiikka varmistaa, revontulia ovat. Kello on 23:15. Revontulikyttääjien fb-sivultakin tulee vahvistus. Etelä-Suomessa on jo pimeämpää ja siellä on nähty revontulia juuri kaakon suunnalla. 

Siirryn vielä rannalla, että näkymä Etelä-Kallavedelle avautuu paremmin. Onneksi tulin juuri tänne, koska tältä paikalta näen etelä-itä-pohjoinen-suunnan. 

Pohjoisen taivas on vielä hyvin valoisa kello 23:21. 

Idän-kaakon välillä alkaa jo erottua vihreä-violetti loimu. Pilviharsoakin on taivaalla ja tässä vaiheessa vain kamera erottaa mikä on pilveä ja mikä revontulta. Kamerani näyttö näyttää kuvan sellaisena kun se tulee olemaan kuvassa, joten siitä voi hyvin seurata tilannetta. 

Revontuliloimu pysyy samalla paikalla pitkään. Illan pimetessä se alkaa erottua yhä paremmin. Nyt on vaan odotettava tuleeko taivaalle lisää liikettä ja värejä. Sain retkijakkaran ankkuroitua hyvin kivien väliin, joten tässä voi odotella istualtaan. Iltayö on lämmin, ehkä 15 astetta, mutta takaa pohjoisesta tuulee aika lailla. Minulla on repussa salainen ase, toppahame. Pujotan sen pään yli ponzoksi. Ei tule kylmä. 

Vähän ennen puoltayötä alkaa tapahtua. Kaari herää liikkumaan ja alkaa kohota kohti taivaankantta. 

Sitten vihreä-violetti revontuliverho leviää taivaalle. 

Mahdollisimman lyhyellä valotusajalla saa revontulien muodot parhaiten näkyviin. Tässä valotusaika on vain 1,2 sekuntia, ISO 3200. 

Myös taivaankannen koronassa yksityiskohdat erottuvat lyhyellä valotusajalla. Tässäkin on reilun sekunnin valotus. 

Pohjoisen puolellekin kannattaa välillä vilkaista. Iltataivaan värit erottuvat edelleen taivaanrannalla.

Näkymä itään päin

Värit haalenevat idän-kaakon suunnalla klo 00:22

Vähän kirkkaampaa pohjoisessa

 En jää odottamaan uutta näytöstä, vaan pakkaan tavarat reppuun ja lähden etsimään polkua autolle.