Vesillä auringonnousujen aikaan

Istun kaikessa rauhassa lukien aamun lehteä kun satun katsomaan lahdelle. Ohutta sumua leijailee salmessa ja lännen taivaalla kevyt punerrus eli vastarusko. Lisäksi on aivan tyyntä. Nopeasti saan melontavarusteet päälle, koppaan kameran kuivapussiin ja painun rantaan. Lähirannassa oleva kanootti on osoittautunut käteväksi tilanteissa, joissa on äkkiä päästävä vesille.

Auringonnousu on juuri kotirannan ja metsän takana, joten on melottava kauammas rannasta auringonnousun nähdäkseen. Vasta kilometrin melottuani käännyn katsomaan miltä idän taivas näyttää. Nouseva aurinko siellä värjää sumupilven yläreunaa. 

Sumu on pakkautunut kapeaan salmeen. 

Äsken järvi oli täysin tyyni mutta nyt alkaa pieni tuulenvire rikkoa peilipinnan.

Saarten suojassa on vielä tuuletonta. Rantapuiden ruska hehkuu. 

Olisi ollut hienoa katsella sumun liikkeitä myös tuolta ylhäältä, Vanuvuoren näkötornista. 

Osa saaren lehtipuista on jo pudottanut kaikki lehtensä. Koillisranta loistaa vielä keltaisena. 

Pari päivää myöhemmin olen taas lähdössä vesille aamuvarhain. Sääennuste oli luvanut melko pilvistä, joten ihmeempiä odotuksia maisemakuvauksen suhteen ei ole. Paremminkin ajatus on vain käydä aamumelonnalla. Otan kuitenkin pokkarin kajakin kannelle kuivapussiin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä eteen tulee. 

Tuuli yllättää kun pääsen saarten sokkelosta selkävedelle. Olen varma, että auringonnousu jää Rautoniemen ja idän taivaanrannan pilvikerroksen taakse.  

Kun olen melonut vähän matkaa eteenpäin, huomaan Rautoniemen ja Vuorisalon välisessä aukossa punerrusta ihan taivaanrannalla. Jospa sittenkin aurinko näkyisi juuri noustessaan. On vielä kymmenen minuuttia auringonnousuaikaan. Lisään vauhtia, että ehtisin Havukkasaaren eteläpuolella olevien kallioluotojen tuntumaan. Siltä paikalta olen näihin aikoihin aiempina vuosina kuvannut auringonnousua. Nyt on vain se ongelma, että tuulensuojaa ei luodoilla ole, joten kuvaaminen tulee olemaan hankalaa.  

Juuri kun olen päässyt kallioluodon kupeeseen, kirkastuu taivaanranta syvänpunaiseksi. 

Äsken vielä tummanpuhuva pilvi on värittynyt kauttaaltaan. Tasan kello seitsemän aurinko tulee esiin. 

Ote irti melasta ja mela poikittain kajakin aukon päälle, kamera kuivapussista, hätäinen sommittelu, tarkennus ja laukaisu. Ja taas kamera pussiin, ote melasta ja tuulen kääntämän kajakin oikaisu. Tuulessa kuvaaminen on aika haasteellista. Sitten sama operaatio uudelleen. Koko ajan on seurattava aaltojen liikkeitä, kajakin suuntaa ja samalla yritettävä kuvata. Mutta onhan tuon näkymän vuoksi yritettävä. 

Sitten aurinko piiloutuu yllä olevaan pilveen. 

Värikkäin hetki on nopeasti ohi. Jatkan melomista saarien suojassa.  

Ruskakoivut ja haavat olisivat juuri nyt kuvauksellisia, mutta mieluummin kuvaisin niitä vähän paremmassa valossa. Taitaa käydä niin, että tuuli vie lehdet aika nopeasti. 

Punalehtiset haavat ovat harvassa tänä syksynä. 

Juolukan punaa.