Aamumelonta

Nyt ei enää tarvitse herätä "kukonlaulun aikaan" jos mielii aamuaurinkoa näkemään. Herään normiaikaan eli puoli kuusi. Ulkona näyttää vielä aika pimeältä mutta erotan lahdella vähän sumua. Päivän valkemista odottaessa keitän aamukahvin. Sitten melontavarusteet päälle ja vesille. Hento vastarusko värittää takarannan Pilkkavuorta. 

Sumua ei ole kovin paljon mutta arvelen sen lisääntyvän siinä vaiheessa kun aurinko alkaa nousta.

Kiertelen Lamposaarien ympärillä. Sumu on koko ajan liikkeessä, joten näkymät vaihtelevat. 

Yht'äkkiä läheltä kuuluu suhinaa tai sähinää, en oikein tiedä millä sanoilla sitä pitäisi kuvata. Sitten alkaa kuulua tuttu pulina. Teeri, jonka näin elokuun alussa tässä samassa paikassa, on taas saaressa. Nyt se ei ole yksin, vaan paikalla on useampikin teeri. Teeri hyppii ja lennähtelee edestakaisin pienellä kalliosaarella. Kamerassani on maisemaobjektiivi, joka ei ole tarkoitettu lintukuvaukseen mutta mukanani on myös Olympuksen pokkari, jossa on 300 kinovastaavuus. Eihän sekään ole pitkä, mutta ulottuvampi kuin 24-105. Odottelen, että teeri asettuisi avonaiselle paikalle. 

Varovasti liu'utan kajakkia lähemmäs saarta ja yritän olla mahdollisimman hiljaa. Teeri on varmaan huomannut minut, koska sen pää kääntyilee minuun päin. 

Sitten teeri lennähtää kallion päälle. Nyt tausta on liian kirkas, joten ei siitä synny kuin silhuettikuva. 

Pari teertä lähtee saaren toiselta puolen lentoon ja tämäkin minun kuvaamani teeri lentää viereisen saaren puunlatvaan. Otan vielä pari kuvaa ja jatkan sitten maisemien kuvausta. 

Sillä aikaa kun kuvasin teertä, on aurinko päässyt metsänreunan yläpuolelle ja alkaa värittää vastarannan puunlatvoja. 

Väriä saavat myös lahden yllä leijuvat sumupilvet

Melon tuttuun katselupaikkaan saaren ja rannan väliseen salmeen. 

Siirtymällä muutaman kymmenen metriä, saan auringon vielä piiloon pilven taakse. 

Sitten valo on jo liian kirkas vaikka sumu ja saaren puut sitä vielä suodattavatkin. 

Yksityiskohtia

Tämän puun kuvaan joka kerta täällä ollessa

Sumu alkaa hälvetä ja minä käännyn kohti mökkilaituria. 

Mutta vielä on näkemistä. Neljä tummaa lintua erottuu jo kaukaa. Liu'un hiljaa niitä kohti ja samalla otan pokkarin esiin. Tuolla paikalla on pesinyt kuikkaperhe tämän kesän, joten luulen, että linnut ovat kuikkia. 

Kotona suurentelin kuvia ja huomasin lintujen kaulassa ruskean laikun. Eli ovatkin läheisen lammen kaakkurit, jotka ovat tulleet järvelle. 

Nyt olisi pitänyt olla ulottuvampaa objektiivia ja parempi kamera. Kaakkurien lentoonlähtö pärskyttää vettä. 

Pilkkavuoren rinne näyttää nyt auringon valossa paljon värikkäämmältä kuin aamuhämärässä. 

Mökkilaiturin tuntumassa on vielä hieno valoefekti.