Yöretki saareen

 

 

 

Oli tulossa Suomen luonnon päivä, Suomen Ladun "Nuku yö ulkona"-haaste, oli täydenkuun aika ja revontuliaktiivisuuttakin, joten siinä monta hyvää syytä pakata kamppeet veneeseen ja lähteä soutamaan Sorsaveden saareen. 
Ajomatkassa ja lähtövalmisteluissa meni aikaa, joten päivä on pitkällä kun olen veneessä ja kaikki tarvittava mukana. Veneeseen voi ottaa sellaistakin, mitä kajakkiin ei mahdu, kuten retkijakkara, isompi teltta ja kameran jalusta. 

Päivä on aurinkoinen ja tuulinen. Löydän niemen kärjen tuntumasta suojaisen lahdukan ja jään siihen evästelemään. Lähtötouhuissa lounaan syönti on unohtunut, joten paras ottaa vähän välipalaa. 

Olisin voinut laittaa veneen perään sähkömoottorin mutta tällä kertaa halusin pitkästä aikaa soutaa. Soutu ei ole niin mieluista kuin melonta, mutta hyvä sitäkin on välillä harrastaa.

Saareen rantautuminen vaatii vähän järjestelyjä. Vesi on Sorsavedelläkin parikymmentä senttiä alempana kuin yleensä, joten rantakivikkoa on paljastunut. Majavan järsimiä puunrunkoja on pari rannalla ja saan niistä veneen telan. Sitten tavarat rannalle ja teltta pystyyn. 

Tämä on tuttu telttapaikka monilta vuosilta, varvukossa jäkäläkallion kupeessa. Jäkälien päälle ei kannata astua. Kallion pinta jäkälikön alla on märkä, joten liukastuminen on varmaa. 

Palleroporonjäkälän keskellä on mustikanvarpua syysvärissään.

Puuhastelen teltalla laittaen ruokaa ja kahvia. Kierrän saaren rannat. Pari linnunraatoa löytyy ja jonkun pitkänokkaisen suuren linnun luut.

Tähän aikaan loppukesästä aurinko laskee jo puoli yhdeksän maissa. Istun retkijakkarallani ja katselen auringon painumista metsän taakse. 

Sitten pikataival saaren etelärannalle. Elokuun kuu nousee samoihin aikoihin kun aurinko laskee. Minun katselupaikaltani nouseva kuu jää saaren taakse mutta odottelen hetkeä kun se alkaa näkyä puiden latvojen takaa. 

Vain heiveröinen kuunsilta erottuu salmessa

Yhdeksän maissa olen jo teltassa ja makuupussissa. Olen laittanut herätyksen klo 23, koska haluan tarkistaa revontulitilanteen. Koska auringonlaskun aikaan oli vain vähän pilvikerrosta taivaanrannalla, oletin sään selkenevän yöksi mutta kävikin päinvastoin. Taivas on kauttaaltaan pilvien peitossa kun herättyä kurkistan teltan oviaukosta. Mutta pilvikerros on ohut ja kuunvalo pääsee siivilöitymään pilvien läpi. Asutuskeskusten lähellä nuo pilvet olisivat likaisenruskeita mutta täällä missä valosaastetta on vähän, ne ovat kauniin valkoisia. Vain taivaanrannalla on vähän keinovalon värjäämää pilveä, mahdollisesti Varkauden valot heijastuvat sinne. 

Kaksi valoketjua valaisee telttaani, toinen sisällä ja toinen ulkona. 

Revontuliakin olisi pohjoisen taivaalla mutta pilvet piilottavat ne. 

Maagisin näkymä on etelään, kuun valaisemalle järvenselälle. 

Kello on lähes yksi kun lopulta maltan kömpiä telttaan jatkamaan unia. Uni tulee heti. On hiljaista ja makuupussissa olen kuin pehmeässä, lämpimässä pesässä. Piponkin olin muistanut ottaa mukaan. Se on tarpeen kun ilman lämpötila painuu alle kymmenen asteen. 

 

Herään ilman herätystä klo 5:40. Auringon nousuhetkeen on kymmenen minuuttia. Näkymä teltan oviaukosta on harmaa, mutta kun kurkistan itään, auringonnousun suuntaan, tulee kiire. 

Puiden takaa hohtaa punainen aamuruskon värittämä taivas

Auringonnousun suunnalla on harvinaisen hienot värisävyt ja kuviot. 

Juuri nyt on virallinen auringonnousun hetki mutta aurinko on vielä metsän takana. 

Tämä on suosikkikoivuni tällä saarella. Niin kaunis, pyöreälatvainen ja sen oksat kaartuvat veden pinnan ylle. 

Koivun juurella on tasainen, laakea kallio, jossa on hyvä istua ja katsella näkymää järvelle. 

Tämän verran auringonnousua sitten näkyi. Pilvikerros kiipesi auringon eteen ja kohta värit hävisivät kokonaan. Jos olisin nukkunut vähän pitempään, en olisi nähnyt yhtä elämäni hienoimmista aamutaivaista. Se oli varsinainen ilotulitus Suomen luonnon päivän kunniaksi. 

Luonnon muovaamaa

Tätä rannan kelopuun mutkaoksaa olen kuvannut jo muutaman vuosikymmenen ajan.  

Nyt ei ole aamukahviterassia käytössä. Rantakallio on liian jyrkkä kahvikattaukselle. Saaren laakeat rantakalliot ovat toisella puolen saarta ja sinne en voinut rantautua eilen tuulen vuoksi, eikä siellä olisi ollut yhtä hyvää telttapaikkaakaan. Läheltä vesirajaa tuulensuojasta löytyy tasainen alusta kaasukeittimelle. 

Sääennuste oli luvannut tuulen voimistumista aamupäivällä, joten kiirehdin lähtöä saaresta. Alkumatkalla olikin sivulainetta kun kaakkoistuuli pääsi puhaltamaan lähes viiden kilometrin mittaisesta aukosta. Mutta päästyäni saarten suojaan ja myötätuuleen matkanteko helpottui. Aurinkokin tuli näkyviin. 

Lintuja näin harvinaisen vähän tällä retkellä. Kalasääsken pesän luona lenteli yksi kalasääski. Kaksi joutsenta lensi ihan teltan vierestä ja kaakkureita kuulin ja näin lentämässä korkealla taivaalla. Mutta missä olivat kuikat? Yleensä niitä näkee tähän aikaan parviin kerääntyneinä. Nyt en nähnyt ainoatakaan.