Koli

Havahduin taas ajan nopeaan kulumiseen kun muistelin milloin olen edellisen kerran käynyt Kolilla. Ajattelin, että kymmenisen vuotta saattaa olla, mutta todellisuudessa siitä taitaa olla kaksikymmentä vuotta. Aloitin Seita-blogin vuonna 2008, enkä löytänyt sieltä yhtään mainintaa Kolista, eli edellinen käynti siellä ajoittuu 2000-luvun  alkupuolelle. Oli siis aika palata kansallismaisemiin. 

Tällä kertaa Kolin maisemat oli helppo saavuttaa, koska majoituimme Hotelli Kolissa lähellä vaaran lakea. Ehdinkin vuorokauden aikana käydä kolme kertaa vaaran päällä eri aikoina; päivällä, illalla ja aamulla. 

Kolilla ei tarvita näkötornia. Näkymät avonaisilta kallioilta Pieliselle avautuvat komeasti monesta paikasta.  

Tämä kuva on zoomattu hotellihuoneen ikkunasta. 

Ukko-Kolin huippu illalla

Iltataivaan värit vaaran laella kulkevalta polulta kuvattuna. 

Heräsin puoli viideltä. Näkymä järvelle huoneen ikkunasta sai liikettä aikaan. Nopeasti vaatteet päälle, kamerakalusto mukaan ja pyrähdys portaita (n. 125) ensimmäiselle näköalapaikalle. 

Pielinen heijasteli pilven raosta pilkottavaa aamutaivasta. Takarannalla purjehtivat sumulautat. 

Näkymä pohjoisen suuntaan

Ei noussut aurinko järven takaa, vaan piilotteli pilvessä, mutta sen sijaan sain ihailla jatkuvaa sumun liikettä, värien vaihtumista ja pilvien peilausta veden pinnalla. 

 

Sitten sumupilvet alkoivat siirtyä lähemmäs. Lähisaaretkin peittyivät usvaan. 

Muutamassa minuutissa näkyvyys järvelle hävisi kokonaan. Mutta nyt aurinko tuli esiin ensimmäistä kertaa tänä aamuna. 

Sumu tiivistyi ja kohosi vielä ylemmäs. Koko aamupäivä olikin pilvistä. Kannatti herätä ajoissa.