Nukuin yön ulkona

Olen samassa tilanteessa kuin kuukausi sitten. Lähtöpaikka on sama, kajakki on sama ja niin kajakin uumeniin lastattava tavaramääräkin. Yönyliretkelle Kuvansi-järvelle on tarkoitus mennä. Viime viikonloppuna oli "Nuku yö ulkona"-tapahtuma ja venetsialaiset. Minun tapahtumani on nyt vähän myöhässä.   

Vedenpinta on viimeisten viikkojen aikana laskenut paljon, arviolta kymmenen senttiä. Vaikka ei se mitenkään poikkeuksellista ole näillä latvavesillä. 

Aina ohimeloessa käyn tapaamassa lahdensuun vartijamäntyä.

Onpa hieno syyskuun aloitus. Lämmintä on parikymmentä astetta ja tyyntä. 

Tämä leirisaari on kohteenani vain matalan veden aikaan. Saaren rannat on kivikkoa, mutta vedenpinnan laskiessa rannalta paljastuu jääkauden muovaamia silokallioita, joiden väliin saan kajakin ja kallioon tukien pääsen nousemaan maihin. 

 

Tutkin aina kuva-arkistostani edellisten retkien kuvia.Tässä saaressa olen yöpynyt viimeksi seitsemän vuotta sitten. Hidaskasvuisten mäntyjen koossa ei huomaa muutosta. Vain pieni koivu rannalla on vähän tuuheutunut ja ohut, taipunut mänty on hieman muuttanut asentoa. 

Teltta on pystytetty, retkipatja täytetty ja makuupussi pöyhitty. Nyt saa vain istua ja nauttia syyskesän lämpimästä päivästä. 

Vedenpinnan laskiessa paljastuu rantakallioista mielenkiintoisia kuvioita. Mikä lienee tuonkin jalanjäljen jättänyt. 

Kalliokohokki on aloittanut kukinnan uudelleen. Kuukausi sitten kallioiden kaikki kalliokohokit olivat kuihtuneet ja kasvusto ruskeaa. Nyt vanhan kasvillisuuden joukosta on noussut uusia kukkia. 

Vuohennokka kukkii edelleen. 

Aurinko laskee jo vähän yli kahdeksan. Täällä avonaisen järvenselän äärellä on kuitenkin vielä pitkään valoisaa auringonlaskun jälkeenkin.

Taivaanrannan pilvet auringonlaskun suunnalla

Vetäydyn telttaan nukahtamaan hetkeksi. Revontulia on ennustettu olevan näin syyskuun alussa, joten ennen puolta yötä herään katsomaan tilannetta. Pohjoisen taivaalla on vihertävä kajo. Siispä kamera jalustaan ja rantakalliolle tähystämään taivasta. Hetken päästä hento kaari kirkastuu ja pieniä tuikkeita nousee ylöspäin. Kaksi tähdenlentoakin näin siinä istuskellessa. 

Punaista ja violettia väriäkin on tuikkeissa. Mutta kohta kaari rauhoittuu vihreäksi pilveksi taivaalla.  

Kuvaan leiriäni ihan vesirajasta rantakallion juurelta. Laitoin teltan viereen kalliolle folioroihun palamaan ja valoketjun teltan oviaukon yläpuolelle. 

Suonenjoen valot heijastuvat taivaalle. Linnuntietä sinne on matkaa seitsemäntoista kilometriä.

Valosaastekartan mukaan sijaintini on pimeällä alueella, mutta kuten edellisestä kuvasta näkyy, taajamien valot heijastuvat kauas. (Kuva: Light pollution map)

Linnunrata on siinä ihan yläpuolellani. Se nousee etelän suunnalta yli taivaan. 

Vihreä kaari pysyy paikoillaan samanlaisena. Jos jaksaisin odottaa, se ehkä purkautuisi loimuina ylös taivaalle, mutta kello on jo yli yhden ja tavoitteenani on nousta auringonnousua katsomaan. Siis nukkumaan. 

Auringonnousun aika on tasan kuudelta, mutta kahtakymmentä minuuttia ennen olen noussut katsomaan taivaanrannan uhkeita punavärejä. Muitakin näyttää olevan valveilla. Taivaalle piirtyy lentokoneen savujuova. 

Ilma on sataprosenttisen kosteaa. Rannoilla ja järven lahdissa on sumua, mutta täällä keskellä järveä ei sumua vielä ole. Aurinko nousee sumupilven läpi ja värittää sen kullanoranssiksi. 

Joka paikassa on vesipisaroita. Niin myös varvukkoon juuttuneessa linnunsulassa. 

Ihanat palleroporonjäkälät

Nostin teltan päällyskankaan puunoksalle kuivumaan. Nyt on parasta kokkailla aamiainen teltalla. Mistään muualta ei löydy kuivaa istumapaikkaa yön kosteuden jäljiltä. 

Kaksi tuntia auringonnoususta sumu alkaa levittyä joka puolelle järveä. On taas otettava kamera esiin ja lähdettävä uudelle kierrokselle rantoja pitkin kuvaamaan sumun liikkeitä. 

Teltan edustalla tapahtuu myös. Sumukaari alkaa erottua lännen suunnalla. Olen kuvannut sumukaaria tunturissa ja suolla, mutta en koskaan ennen järvellä. Jopa sumukaaren heijastus veteen tallentuu kuvaan. 

 

Tuntia myöhemmin, kun teen lähtöä leirisaarestani, on sumu kaikonnut kokonaan järveltä. Alkumatkasta on ihan tyyntä. Vain kajakin liike saa vedenpinnan väreilemään. 

Luulenpa, että tämä oli viimeinen yönyliretki tälle kesälle. Illalla pimeä tulee nopeasti ja yöt alkavat olla kylmiä. Tällainen nautiskelijaretkeilijä lopettaa hyvän sään aikaan. Tästä retkestä jäi pelkästään hyviä muistoja. 

Vielä listaus retken aikana näkemistäni linnuista. Edellisenä päivänä näin lahdella seitsemän kuikkaa, kaakkuri lensi läheltä ohitseni ja selkävedellä ui joutsenpari. Illalla teltan edessä istuessani näin vähän kauempana kaksi kuikkaa räpistelemässä ja auringonlaskun aikaan kurkipari lensi leirisaareni yli. Kurjet murahtivat kuin tervehdyksen juuri saaren kohdalla. Kohta alkoi kuulua kailotus Ukonniemen suunnalta. 

Muuta elollista en sitten nähnytkään vuorokauden aikana. Ei yhtään ihmistä, eikä venettäkään liikkeellä. Lentokone lensi kuuden aikaan yli ja näkyihän se lentokoneen savujuova auringonnousun aikaan.