Irtaudun melontavajan laiturista aamulla puoli kahdeksan aikaan. Olen melonut viitisenkymmentä metriä kun Pölysen rannasta erkanee silkkiuikkuemo kolmen poikasensa kanssa. Manaan mielessäni kameraa, joka on kuivapussissa kajakin kannella. En ehdi jatkaa kuin muutaman melanvedon kun huomaan haikaran seisovan kolmenkymmenen metrin päässä keskellä salmea olevalla kivellä. No jopas sattui, siinä se olisi kuvaushollilla, mutta kamera on edelleen kuivapussissa. Siinä vaiheessa kun alan ottaa kameraa esiin, haikara tietenkin lähtee lentoon. Harmittelen menetettyjä tilaisuuksia, mutta nyt jätän kameran kaulaan roikkumaan. Yleensä en niin tee, koska roiskeet ei ole hyväksi kameralle.
Olen edennyt noin kolmesataa metriä Ketale-saaren viereen kun näen haikaran olevan kivisärkällä saaren lähellä. Melon rauhallisesti lähemmäs ja siinä vaiheessa kun luulen Olympus-pokkarini zoomin riittävän jonkinlaiseen kuvaan, lopetan melomisen ja tarkennan lintuun. Se ainut vene jonka näin koko aamuna, sattui juuri silloin menemään väylällä ja tuli samaan kuvaan haikaran kanssa.
Haikara lähti taas lentoon. Ja minä kiireesti katsomaan kameran näytöltä jäikö yhtään julkaisukelpoista kuvaa.
Mutta haikaralla ja minulla näytti olevan sama matka. Olin edennyt jälleen muutaman sata metriä kun haikara oli taas kivellä seisomassa vähän matkan päässä.
Vielä kolmanneltakin kiveltä ehdin kuvata haikaran, mutta sitten se päätti, että nyt on poseerattu riittävästi ja lähti lentoon Pölläkänlahden suuntaan. Oletan, että kyseessä oli harmaahaikara. Lintuharrastajien mukaan harmaahaikaroita on nähty useampikin Etelä-Kuopiossa viime aikoina.
Lentokuvassa linnun profiili näkyy hyvin. Harmittavasti pokkarini valovoima ei riittänyt terävään kuvaan.
Aikaisin aamulla oli täysin tyyntä, mutta aamupäivällä tuuli virisi ja selkävedellä aallot keinuttivat kajakkia mukavasti. Lämpötilakin nousi kesäisiin lukemiin, yli kahdenkymmenen asteen. Yökin oli ollut lämmin, kuusitoista astetta kylmimmillään.
Syksy alkaa muistutella tulostaan. Rannoilta löytyy jo punalehtisiä pihlajia.
Haapakin on jo punastunut paikoin
Vedenpinnan laskiessa paljastuu rantakallioista mielenkiintoisia kuvioita. Koholla oleva juova kivessä on ainakin pari senttiä korkea.
Nämä erikoiset pilvet kuvasin pari päivää aiemmin, kun olin tyttären kanssa iltamelonnalla. Pilvimuodostelma on jalaspilvi. Jalaspilvestä sanotaan, että sitä esiintyy erityisesti lähestyvän lämpimän rintaman etureunassa. Ja lämpöaaltohan sitten tulikin seuraavana päivänä.
Auringon vierellä oli pieni haloilmiö
Laitanpa vielä Kallaveden vedenkorkeustilanteen. Illalla 8.9. oli mitattu lukema 81,16. Nyt on vedenpinta todella alhaalla.
Kommentit
Lähetä kommentti