Pohjoisen kasveja

Matkalla Kuusamoon tarkkailin tienvarren kasveja. Lupiini on enemmistönä Kajaanin korkeuksille asti, mutta Kajaanin pohjoispuolella tienvarsikukkina on muutakin. Ristijärven ja Hyrysalmen välillä huomio kiintyi valkoisiin yksittäisiin kukkiin. Seitenjärven kohdalla oli pysädyttävä katsomaan onko arveluni oikea. No, olihan se. Valkolehdokkia tienvarsikukkana monessa paikassa. Valkolehdokki on eteläinen kasvi. Sen esiintymisalueet loppuvat Suomi-neidon vyötärön paikkeille, poikkeuksena ns. Lapin kolmio, eli Kemin-Tornion seutu, jossa monet kämmekkälajit viihtyvät. Kuusamossa valkolehdokista on vain muutama havainto. 

Oulangan kansallispuisto on kasviharrastajan aarreaitta. Sinne siis suuntasimme kauniina ja aurinkoisena päivänä. Ensin on katsastettava Kiutakönkään maisema, ylä- ja alavirtaan. 

Kiutakönkäällä kukkii nyt kirkiruoho, tarkemmin punakirkiruoho. Kuusamossa sitä esiintyy sekä kuivilla kallioilla että lettosoilla. 

 

Keltatalvikkia löytyi monesta paikasta

Vanamon tuoksu tuntui polun varrella. Pääsin jyrkässä rinteessä kuvaamaan vanamoita alhaalta päin ja sain alaspäin taipuvan kukan kauniin sisäpuolen kuvaan. 

Tunturikurjenherne

Idänkeulankärki kukinnan loppuvaiheessa

Ajuruoho pilkutti kalliopintoja

Oulangan harvinainen kämmekkä, tummaneidonvaippa, oli vasta nupulla.

Oulangan maasto Kiutakönkään ympäristössä on jyrkkäpiirteistä. Luulen, että tässä on vanhan joenuoman ranta. Joki on joskus tehnyt mutkan, mutta aikojen kuluessa mutka on umpeutunut ja maastoon on jäänyt "kattila". Lähdin etsimään tähtitalvikkeja, mutta tällä kertaa en niitä löytänyt. 

Kivivyöryn alapuolella on lehtokasveja, kuten kulleroita. 

Oulangan metsistä löytyy kelopuita metsäpalon jäljiltä. Hiilipinta näyttää tuoreelta, kuin vasta sammutetulta. 

Kuvasin ensimmäiset tikankontit Kuopiossa 9.6. ja nyt Kuusamossa ehdin kuvaamaan tikankonttikauden viimeiset kukat 10.7. 

Tämä tikankontti on jo aika murheellisen näköinen. Ryppyinen ja pilkullinen kontti ja ruskeaksi käpertyneet kehälehdet. 

Tikankontit ryhmäpotretissa

Viitostien varrella on erään suon kohdalla joka kesä pysähdyttävä jos sattuu paikalle kaarlenvaltikan kukinta-aikaan. Juuri nyt kaarlenvaltikat olivat komeimmillaan, kukinnon tummanpunainen yläosa vasta avautumassa.

Siniyökönlehden esiintymisalue on juuri päinvastainen kuin valkolehdokin, eli Suomi-neidon vyötäröltä pohjoiseen. Löysin runsaasti siniyökönlehteä samalta paikalta kaarlenvaltikoiden kanssa, eli viitostien varrelta suon kohdalta.