Kesäilta ja -aamu

Tänään, 24.7. on kolmastoista peräkkäinen hellepäivä. Nyt kuluvalla viikolla on lämpötila joka päivä ollut lähempänä kolmeakymmentä astetta. 

Vaikka mökillä on ihan yhtä lämmintä, ei kuumuus tunnu niin pahalta rannalla ja metsän ympäröimänä. Ihmeellistä on myös, että kaikki öttiäiset ovat poissa. Ei paarmoja eikä itikoita. Saa ihan rauhassa istua laiturilla auringonlaskua katsellen. 

Sinne se laski. Tästä lähtien voi taas katsella auringonlaskua laiturilta. Sitten on syksy kun auringonlasku jää vasemmalla näkyvän saaren taakse. 

Viritän teltan sisäkankaan terassille. Yöllä lämpötila laskee vähän alle kahdenkymmenen asteen. Aamuyöstä tuntuu melkeinpä viileältä. Herään ilman herätystä kello 3:30 ja viittätoista minuuttia myöhemmin olen jo vesillä. On jotenkin etelämaalainen tuntu, kosteaa ja lämmintä, mutta ilmassa on metsän ja järven tuoksua. Auringonnousuun on vielä aikaa, mutta taivaanranta punertaa jo.

Vilkaisen ylöspäin ja huomaan, että olen vaaleanpunaisen pilven alla. Melon saaren taakse, että saan kalliosaaren puut kuvaa elävöittämään. 

Pilviä on kahdessa kerroksessa. Ylempiin kohdistuu nousevan auringon valo ja alemmat pilvet ovat vielä varjossa. Pilvet ovat punaisia vain ennen auringonnousua. Auringon noustua ne muuttuvat oranssinkeltaisiksi. 

Meloessa on helppo siirtyä eri paikkaan hakemaan uudenlaisia näkymiä väripilviin. 

Vesi on nyt lämpimämpää kuin ilma. Vain hentoa usvaa on salmessa.

Auringon nousuaika on ollut jo 4:04, mutta vasta neljäkymmentä minuttia myöhemmin se on kiivennyt metsän takaa taivaalle.

On kultaisten pilvien hetki

Järven asukkaat eivät näyttäytyneet tällä kertaa. Vain kaakkurin käkätys kuului lahden pohjukasta.

On voimalinja näkynyt ennenkin lahdelle, mutta nyt sitä on laajennettu. Uudet kannatintolpat ovat vähän korkeampia kuin entiset ja varsinkin nyt uutuuttan kiiltävinä ne näkyvät lahden takarannalle. 

Edellisenä päivänä yritin kajakista käsin kuvata lahden pikkulumpeita, mutta tuuli heilutti kevyttä kajakkiani, niin että en saanut yhtään terävää kuvaa lumpeista. 

Lummekuvauksen yhteydessä kuvasin vahingossa myös korentoja.

Rantakukka on helpompi kuvattava. Sen vahva varsi ei huoju ja saan kajakin ankkuroitua sen kasvupaikan viereen. 

Nuottaruohonkaan kuvaaminen ei ole helppoa. Pieni ja hento kasvi heiluu pienimmälläkin tuulenvireellä. Useista yrityksistä oli muutama tarkka kuva tuloksena. Nuottaruoho on samaa sukua kuin kesäkukkana tunnettu lobelia.