Aamulla varhain

Helleputki jatkuu yhä. Nyt on jo kuudestoista peräkkäinen hellepäivä. Olen käynyt aamuvarhaisella melomassa kanootilla lähirannasta. Päivällä ja etenkin illalla vesillä on niin paljon liikennettä, että en tunne oloani turvalliseksi veneiden peräaaltojen ristiaallokossa. Ja ennenkaikkea, aikaisin aamulla on yleensä tyyntä eikä ole liian kuumakaan. 

Pikonniemen kärjestä näkymä kohti Hiltulanlahtea ja Vanuvuorta

Keinälänniemen rannan tuntumassa, taustalla Vanuvuori

Vanuvuoren näkötorni

Aikaisin aamulla ei järvellä ole muita. Vain yhtenä aamuna näin yhden veneen liikkeellä samaan aikaan. 

Oravivirran kapeikko 

Eräänä aamuna kun käänsin kanootin rannassa, löytyi kanootin pohjalta sudenkorento. Se ei liikkunut yhtään vaikka heiluttelin kanoottia.

Korennon toukkakotelo oli vieressä. Siitä päättelin, että se on vasta kuoriutunut ja kuivattelee siipiään. Kun lähdin melomaan, korentokin lähti lentoon. 

Tyynellä säällä voi onnistuneesti kuvata jopa höyhenen veden pinnalla. Se ei onnistu jos on pienintäkään tuulenvirettä.

Aamulla lumpeenkukat ovat vielä kiinni yön jäljiltä. Siksi on oltava järvellä niin kauan, että kukat avautuvat. 

Vietin pitkän tovin lumpeenkukkakasvuston luona niitä kuvaten

Yhtenä iltana istuin terassilla ja ihmettelin venettä, joka kiersi saaren sininen valo vilkkuen. Kohta niemen takaa tuli isompi vene myös sinisin valoin. Meripelastusalus rantautui lähisaareen. Vasta seuraavana aamuna selvisi, että saaressa oli ollut maastopalo. Saari on kahdensadan metrin päässä meidän terassilta, mutta yhtään ei tuntunut savunhajua. Tuulensuunta on varmaan ollut sellainen, että vei savun vastakkaiseen suuntaan. Onneksi Kirveslahden uimarit olivat huomanneet savua saaresta ja tehneet hälytyksen.