Sää on suosinut yökulkijaa. Vaikka päivisin on ollut vähän väliä sadetta ja ukkostakin, niin yöt ovat olleet selkeitä. Iltakymmenen jälkeen laitan repun selkään Riisitunturin parkkipaikalla, sauvat käteen ja menoksi kohti Riisitunturin lakea. Viileä yöilma on häätänyt enimmät itikat turpeeseen, vain jossain kosteikon kohdalla mäkärälauma yrittää lähennellä. Häädän ne muutamalla suihkauksella Hyttysässää hatun lieriin.
Oion vähän omia polkuja tunturin itälaitaa laelle. Tykkään enemmän puitten välissä kiemurtavista kapeista poluista kuin sorastetusta valtaväylästä. Kumisaappaat on ehdoton valinta Riisitunturiin. Ihan tunturin laellakin on märkiä silmäkkeitä. Vaan eipä sorastetulla polullakaan nyt selviä kuivin jaloin. Monessa kohti vesi on jäänyt polulle ja polun varrella on upottavaa mutaa.
Kello 23:09 olen Riisitunturin korkeimmalla kohdalla.
En viivy laella kauan, koska seuraava kohteeni Ikkunalampi odottaa. Aiemmilta yöretkiltä muistan, että kesäyön aurinko näkyy lammelle vähän ennen keskiyötä. Lampi on Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välisessä notkelmassa noin neljäkymmentä metriä alempana, joten silloin kun aurinko on alimmillaan, se ei lammelle näy.
Tulen Ikkunalammelle juuri oikeaan aikaan. Aurinko on juuri ja juuri näkyvissä puiden takaa.
Yöpilvi kehystää hienosti lammen rannan puita.
Raate kukkii lammen rannalla
Ikkunalampi ja alla Kitkajärvi
Viivyn lammen rannalla pitkään. Yöpilvet liikkuvat koko ajan ja niiden väri vaihtuu jatkuvasti.
Jatkan matkaa kohti Pikku Riisitunturia. Matkan varrelle jää tämä lammikko, jota aina ohikulkiessa käyn kuvaamassa.
Loivaa nousua Pikku Riisitunturin rinteessä
Yhytän Riisin Riettaan polun vähän ennen Pikku Riisitunturin lakea. Polku vie tunturin laen länsilaidalle, josta avautuu näkymä Riisitunturin ja Nuolivaarojen väliseen laaksoon, jonka pohjalla on Riisisuo. Näköalapaikalla on peräti kolme penkkiä maiseman ihailijoita varten.
Riisisuo ja kauempana Rinnesuo ja Soilunsuo.
Pyhävaaran retkellä aurinko oli piilossa juuri keskiyön aikaan. Nyt saan ihailla yöttömän yön aurinkoa Pikku Riisitunturin laella ja vielä kauniilla väripilvillä kehystettynä. Kesäajasta johtuen yön "pimein" hetki on juuri nyt, klo 1:00.
Löydän leveähelmaisen kuusen juurelta istumakiven. Siinä on hyvä paikka kaivaa repusta teetä ja voileipää ja evästellessä ihailla pohjoisen värikästä taivasta.
Kitkajärvi kesäyössä
Kaukana, ehkä Oulankajoen laaksoissa, on noussut sumua, jota matalalta tuleva auringonvalo värittää.
Riisitunturilla vedet pulpahtavat pintaan siellä täällä. Ihan lähellä tunturin lakeakin on lammikoita, joista vesi lähtee virtaamaan alas rinnettä. Lammikoiden ja norojen ympärillä on kosteikkoja, joissa viihtyvät mm. kirkiruohot ja karhunruohot. Ne molemmat olivat nyt vasta nupulla.
Ohitan Riisitunturin autiotuvan kello kolmen maissa. Oven salpa on auki, joten saattaa olla että tuvassa nukutaan. En siis kurkista sisälle, enkä myöskään ala tehdä tulia katoksen tulisijaan, koska puun pilkkomisesta syntyvä ääni herättäsi tuvassa mahdollisesti nukkuvat. Kaivan loput eväät repusta ja syön katoksessa katsellen samalla Kitkajärvelle avautuvaa maisemaa.
Loppumatkan kuljen Riisin Rääpäsyn polkua. Kuljen hitaasti katsellen ja nauttien kesäaamun kauniista valosta. Itikatkin ymmärtävät pysyä poissa, joten idylli on täydellinen. Musiikkina on alarinteen suolta kuuluva teerien soidin. Onkohan miten yleistä, että teeret soivat vielä kesäkuussa?
Naavapartakuusi kohdevalossa
Kuusi ja puoli tuntia kävelyä suositulla Riisitunturilla näkemättä yhtään ihmistä! Toki kuljin osittain polkujen ulkopuolella, mutta kuitenkin ihan kansallispuiston perusosassa. Kesäyössä maisemat ovat kauneimmillaan. Vahva suositus: valvo vähintään yksi yö kesässä.
Kullerot tienvarsikukkina Kuusamo-Posio-tien varrella.
Kommentit
Lähetä kommentti