Lehdon kukkia

Uskaltauduin metsään vaikka tiesin, että miljoonien itikoiden armeija on siellä odottamassa. Hyttystakki päälle, hanskat käteen ja muutama suihkaus Hyttysässää. Ensimmäisen sadan metrin aikana sain kulkea ihan rauhassa, mutta sitten harmaa pilvi alkoi pyöriä ympärilläni. Miksi pitää ehdoin tahdoin mennä itikoiden syötäväksi. No, lehtokukkien vuoksi, ne kun eivät kasva ja kuki muuta kuin varjoisan kuusikkolehdon pohjalla. 

Edellinen käyntini lehdossa oli vain neljä päivää sitten, mutta tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Silloin kukki vain muutama yksittäinen lehtokuusama, nyt niiden kukinta on ohi. Mustakonnanmarjassa oli pienet nuput, nyt se on täydessä kukassa. 

Sudenmarjan kukinta näyttää kestävän pitempään. Tai sitten ne kukkivat eri aikaan. 

Tikankonttien vuoksihan minä olin liikkeellä. Neljä päivää sitten nuput olivat tiukasti kiinni. Yhtään punaista tai keltaista ei ollut näkyvissä. Nyt verholehdet alkavat jo kiertyä, mikä on merkki siitä, että kukinta ei enää kestä kauan. Olisi pitänyt olla paikalla pari päivää aiemmin, tosin silloin kukat ja lehdet olisivat olleet siitepölyn peitossa. Edellispäivän sade huuhtoi pölyt pois. 

Lisäkoristeena kukissa on aamukastetta. 

Vietin pitkän tovin kukkien luona. Viime kesänä kukintaa kesti viikon verran ja ehdin tehdä monta retkeä eri tikankonttipaikoille. Nyt näyttää siltä, että Kuopion tikankonttien kukinta on pian ohi.