Kylmä pakkasaamu

Huhtikuun alkaessa ilman lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella lähes koko maassa ja uutta luntakin on tullut etenkin Etelä-Suomeen. Perjantain vastaisena yönä pakkanen oli kiristynyt paikoin yli kolmenkymmenen asteen lukemiin, Naruskalla jopa 31,8, joka taitaa olla huhtikuinen ennätyslukema.

Kiveskosken parkkipaikalla auton mittari näyttää 26 pakkasastetta. Asettelen pätkäsukset jalkaan ja kiipeän aurausvallin yli metsän puolelle. Kodan luota löytyy tuoreet lumikengän jäljet. Olisiko joku ollut yöllä revontulia kuvaamassa. Revontulien sijaan toiveenani on nyt nähdä pakkasusvainen auringonnousu kosken suvannon takaa.

Auringon nousuaikaan on vielä muutama minuutti kun tulen rannalle, paikkaan jossa koski laajenee Keltinkijärveksi. Kosken alapuolinen suvanto pysyy sulana läpi talven. Rannalla on ohut jääkerros ja sen päällä kauniita huurrekukkia. 

Kovan pakkasen ja sulan veden yhdistelmä synnyttäää pakkasusvaa joen ylle ja suvantoon. Auringon noususuunta on noin neljänsadan metrin päässä olevan Ulkukara-saaren takaa, mutta nyt usvaa on kerääntynyt saaren ympärille niin paljon, että menee vielä jonkin aikaa ennen kuin aurinko jaksaa tulla esiin. 

Usva liikkuu ja pilven takaa auringonvalo yrittää puskea säteitään pilven läpi. 

Maisema kuin maalaus

Ensimmäinen havainto auringosta

Näkymä muuttuu koko ajan auringonvalon osuessa liikkuvaan usvapilveen

On kulunut neljäkymmentä minuuttia auringonnoususta ja nyt lopulta valo voittaa

Lähden palailemaan jokivartta hiihtäen autolle päin. Mutta vielä on nähtävä loppunäytös, kun valo virtaa puiden oksien läpi.