Kello viisi aamulla katson ikkunasta. Koillisessa punertaa. Kun tiedän, että en kuitenkaan saa enää unenpäästä kiinni, pakkaan kameran reppuun ja lähden autolla etsimään paikkaa, josta näkisin auringonnousun. Saaristokadun silloilla puolikas kuu vilahtaa taivaanrannalla luoteessa, mutta kun saan auton parkkiin, se on jo kadonnut metsän taakse. Toisella suunnalla taivaalla on pilvilautta, harmikseni juuri nousevan auringon suunnalla, eikä aurinko muutenkaan näkyisi noustessaan tähän, koska Lehtoniemen pohjoiskärki on edessä.
Palaan Lehtoniemeen, jätän auton tien varteen ja lähden jalan etsimään paikkaa, josta pääsisin rannalle saaren itäpuolella. Se ei ole ihan helppoa, Lehtoniemen rannat alkavat olla tiukkaan rakennettuja ja koko ajan rakennetaan lisää. Löydän kapean metsäkaistan, joka ulottuu rantaan ja pujottelen risukon läpi rantakiville. Kylmä pohjoistuuli puskee naamalle heti kun tulen pois puiden suojasta. Rantakiven päällä on pari senttiä paksua uutta jäätä. Lupaavan kevään alun jälkeen ilma kylmeni ja nyt lämpötila on ollut jo pari vuorokautta koko ajan pakkasen puolella. Takatalveksi tätä jo sanotaan, vai onko kyse kuitenkin ihan normaalista huhtikuun vaihtelevasta säästä.
Pohjoistaivas on värikäs....
.....mutta koillisessa ja idässä synkkä musta pilvi peittää taivaan. Miten käy, työntääkö pohjoispuhuri pilvet pois. Rannalla on kylmä. Olisi pitänyt pukea vielä enemmän päälle. Kylmyys puskee kevytuntuvatakin läpi.
Auringon nousuajan lähestyessä selkeä kaista laajeneen hieman ja hento pilari alkaa piirtyä taivaalle.
Sitten pilari alkaa hehkua tumma pilvi taustanaan.
Kohta aurinko tuleekin esiin Säyneensalon metsän takaa.
Auringon noustua ylemmäs jäälle heijastuu auringonsilta.
Lumisadettahan se kylmä pohjoistuuli enteili. Kun 18.4. Savilahden mittauspiste näytti lumen syvyydeksi nollaa, oli pari päivää myöhemmin mittarissa 12 sentin lumimäärä.
Kommentit
Lähetä kommentti