Vesillä

Melonta on ollut rakas harrastukseni jo neljäkymmentä vuotta. Nykyisin en meloessani ahnehdi kilometrejä vaan etenen rauhallista tahtia maisemista nauttien ja pysähtelen vähän väliä kuvaamaan tai vain katselemaan. 

Aiemmin kuljetin paljon kajakkia eri paikkoihin. Kajakin kantaminen ja nostaminen auton katolle on kuitenkin niitä ikävimpiä hommia, joten olen ratkaissut asian siten, että minulla on kolme kajakkia; yksi melontavajalla Kallaveden äärellä, toinen mökkirannassa ja kolmas Kuusamossa. Kallistako? Ei suinkaan verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Vanhin kajakkini on kohta 30-vuotias, toinen 20 v ja kolmannen ikää en tiedä koska ostin sen käytettynä. Jos käyttöikä lasketaan, ei melontaharrastus paljon maksa. Melatkin kestävät hyvin huolettuna pitkään ja melonta-anorakkini on 90-luvun hankintoja. Viime aikojen kallein investointi melontaan on ollut välikuivapuku. Se on vähän kuin henkivakuutus ja siten tarpeellinen hankinta. 

Nämä kuvat ovat on otettu lämpimänä elokuun sunnuntaina Kallavedellä. 

Tällä melontakaudella ei taida olla huolta miten pääsee laiturilta kajakkiin. Useimmiten syksyn lähestyessä veden pinta on niin alhaalla, että kajakkiin on mentävä kivillä keikkuen. Nyt vesi on melkein kevätkorkeudella. 

Elokuussa auringonkierto on kääntynyt siten, että auringonlaskut alkavat näkyä kotirantaan.