Nousen viimeisen kinkaman Juhannuskallion polulla, lasken kamerarepun maahan ja jään katselemaan edessäni avautuvaa maisemaa. Auringonousuun on vielä parikymmentä minuuttia, mutta nämä hetket ennen auringonnousua halusin nähdä. Hento pilvinauha värittyy punaiseksi horisontin takaa tulevasta nousevan auringon valosta. Sumua on vain alavilla paikoilla, mm. Vuosselijärven yllä, mutta jos entiset merkit paikkansa pitää, sumu lisääntyy heti auringon tultua esiin.
Kuu erottuu pienenä sirppinä idän taivaalla.
Vaihdan kameraan pitkäzoomisen objektiivin. Sillä voi poimia yksityiskohtia kaukomaisemista. Sumuvaippojen ja vaarojen vuorottelu jatkuu kauas taivaanrannalla näkyville Venäjän tuntureille saakka.
Parhaita sumuaamuja on silloin kun sumua ei ole liikaa, vaan se sopivasti kehystää veden pinnan heijastuksia.
"
jo valkenee kaukainen ranta ja koillisest aurinko nousee"
Heti kun aurinko on noussut taivaanrannalle, on alettava tarkkailla sumun liikkeitä ja värin vaihtumista, sitä kun ensimmäiset säteet tavoittavat sumupilven yläreunan ja värittävät sen punaiseksi.
Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee pian korkeammalle kiertoradallaan, joten matalan valon taikahetki kestää vain noin puoli tuntia. Sitten valo alkaa olla liian kirkasta. Tänä aamuna auringon edessä on auerta joka suodattaa hieman valoa. Talvella matalan valon aika on pitkä, sydäntalvella värikästä valoa on koko auringonkierron ajan.
Paluumatkalla kuvaan Rukajärven pinnan väistyvää sumua.
Kommentit
Lähetä kommentti