Melontaa tyynessä ja lämpimässä

Toukokuun 12. päivä lämmin ilma tavoitti Savonkin ja päivälämpötila kohosi ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli kahdenkymmenen asteen. Seuraavana aamuna olin jo kuuden jälkeen vajalla siirtämässä kajakkia vesille. 

Tähän vuodenaikaan vesille pukeutuminen on taitolaji. Aurinko lämmittää, mutta alle kymmenasteinen vesi hohkaa kylmää ja veden varaan joutuminen olisi kohtalokasta. Tähän asti olen ratkaissut kylmien vesien aikaan pukeutumisen neopreenipaita-melonta-anorakki-kuivahousuyhdistelmällä, mutta tänä keväänä päädyin ostamaan välikuivapuvun. Kokemukseni varsinaisista kuivapuvuista on 90-luvulta. Koin silloin kuivapuvun ahdistavana ja melontaa hankaloittavana. Välikuivapuku on ohutta coretex-kangasta, se pitää veden puvun ulkopuolella, mutta on kevyempi ja joustavampi kuin tavallinen kuivapuku.

Ensimmäisellä melonnalla tänä keväänä minulla oli vaatetuksena bambukerrasto, fleecekerrasto, välikuivapuku ja päälle melonta-anorakki. Nyt ilman lämmettyä jätin fleecekerraston pois ja vaihdoin melonta-anorakin kuoritakkiin. Välikuivapuvussa ei ole kenkiä, vaan puku jatkuu lahkeista sukkana. Minulla on alimmaisena villasukat, sitten välikuivapuvun sukka ja sen päällä toinen villasukka. Jalkineena on halpiscrocsit, jotka ovat kolme numeroa isompaa kokoa mitä tavallisesti käytän. Ne on helppo ottaa jalasta kajakkiin päästyä ja käyttää polkimia sukkasillaan. Melarukkaset suojaavat käsiä kylmältä vedeltä. 

Minä niin rakastan aamuja vesillä. On hiljaista ja tuntuu kuin koko järvi olisi yksin minun. Tälläkin kertaa näin kolmen tunnin melontareissun aikana vain yhden kalastajan veneen ja kuulin pari kertaa moottorin ääntä. Muuten äänessä olivat vain kuikat, lokit, rantojen pikkulinnut ja härkälintu. 

Meloin Vuorisalon itärannan tuntumassa Hoikkasalon ja Mäkisalon väliseen salmeen. 

Korpinsalmeen käyn kurkistamassa aina kun niille kulmille satun. 

Samoin käyn katsastamassa pienen mäntyluodon Hautosaaren etelärannan tuntumassa. 

Tasan kello kahdeksan matkustajakone suoritti ylilennon. 

Meloessa on mukava katsella rantojen heijastuksia peilityyneen veteen. 

Tuo edellisen kuvan heijastus on pystyasennosta paljon mielenkiintoisempi. 

Puijon torni näkyy Etelä-Kallavedellekin monesta kohti. Tässä Puijon mäki on piiloutunut Saaristokaupungin taakse. 

Vesi on nyt korkealla ja ennusteen mukaan se vielä nousee viikon verran.