Kiutakönkään retkestä tulva-aikaan on tullut jo perinne. Tänä vuonna ei ollut odotettavissa kovin suurta tulvaa, koska Koillismaan talvi oli vähälumisempi kuin tavallisesti. Huipputulvan ajankohta tänä keväänä oli ollut 15.5. eli vähän aiemmin kuin yleensä. 19.5. vesi oli jo laskenut jonkin verran, mutta olihan ne kuohut edelleen mahtavat.
Könkään Kuohun parkkipaikalle takarannalle pääsi jo ajamaan autolla. Joskus tulva-aikaan tie on ollut vielä lumen peitossa. Lähestymissuunta koskelle oli siis alhaalta ylävirtaan päin. Ensimmäiseltä kallionimekkeeltä on näkymä "rosvoväylän" alaosaan. Vielä virtasi sivu-uomassakin. Kesän aikaan uoma kuivuu liruksi.
Aamuaurinko osui juuri takarannan kallion punaiseen dolomiittiseinämään.
On aina yhtä jännittävää kevään ensimmäisellä Kiutaköngäsretkellä käydä katsomassa aikaisen neidonkengän kasvupaikkaa. Se ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Neljä pientä ja kaunista vaaleanpunaista kukkaa siellä tervehti kuvaajaa.
Takarannan kalliohyllyiltä on hienot näkymät jokiuomaan. On vain oltava varovainen siellä liikkuessa. Polku on kapea ja vierellä kohoaa jyrkkä rinne.
Könkään Kuohun tulipaikka on suosikkievästelypaikkamme Kiutakönkäällä. Koski kuohuu taustalla, aurinko lämmittää ja nuotiotuli loimuaa.
Kiutakönkään viimeinen kuohu ennen kuin koski rauhoittuu Mataraniemen suvantoon.
Kallion kolosta löytyivät nämä pienet orvokinkukat. Hietaorvokeilta näyttävät. Lapinvuokot olivat vielä nupulla.
Toukokuun loppupuolella Koillismaan luonnossa tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Vielä on viimeisiä jäitä järvessä, mutta kukat ovat jo aloittamassa kukintaa.
Näin nopeasti vedenpinta laskee Oulankajoella tulvan jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti