"Tuomiopäivä"

Ennen joulua sain KYS:in silmäpoliklinikalta kutsun tulla tutkimuksiin ja lääkärin vastaanotolle 26.1. Tuo päivämäärä on iskostunut tajuntaani siitä lähtien. Sanoin mielessäni, taisinpa sanoa läheisillenikin sitä tuomiopäiväksi. Tänään se oli. 

Ihmettelen, että sain ihan hyvin nukuttua viime yönä, vaikka ajatukset pyörivät jatkuvasti tässä  torstaipäivässä. Asiaanhan ei voi mitenkään itse vaikuttaa, tutkimuksen tulos on se mitä on. Oli vain mentävä tuomiolle.

Silmäpolilla oli paljon asiakkaita tällä kertaa. Kun aiemmin olen joka kerta päässyt vähän ennen ilmoitettua aikaa tutkimuksiin, niin nyt meni jonkin verran yli. Hermostutti. Lopulta taululle ilmestyi vuoronumeroni. Ja ensimmäisenä vuorossa oli näkökenttätutkimus. Jo silloin, kun silmissäni oli glaukoomaepäily, ja jouduin näkökenttätutkimuksiin, jännitin tuota tutkimusta. Nyt sitten sitäkin enemmän, etenkin kun varsinaisen näkökenttätutkimuksen lisäksi tehtiin erillinen ajokorttinäkökenttätutkimus. 

Tutkimus alkoi takkuisesti. Hoitaja ei saanut pääni asentoa mieleisekseen ja jouduttiin monta kertaa korjaamaan leuan asentoa. Sitten tutkimus alkoi ja aloin painella nappulaa aina valon välähtäessä näkökentässä. Hoitaja kuitenkin huomasi jotain outoa ohjelmassa ja keskeytti tutkimuksen. Hän haki toisenkin hoitajan katsomaan laitetta ja sen käyttämää ohjelmaa. Sitten homma jatkui. Sydän hakkasi ja taisin pidättää hengitystäkin kun yritin keskittyä katsomaan keskellä olevaa pistettä ja samalla havainnoimaan syttyviä valonvälähdyksiä. Oletin, että en näkisi mitään vasemman silmän vaurioituneella osalla, mutta silläkin suunnalla välähdyksiä näkyi. 

Heti perään tehtiin ajokorttinäkökenttätutkimus. Siinä näkökenttää katsotaan molemmilla silmillä. Jostain syystä siinä on vaihtoehtona katsoa kenttää ilman silmälaseja tai lasien kanssa. Tuntui oudolta, että pitäisi olla ilman silmälaseja kun autolla ajaessa joka tapauksessa niitä käytän. Siksi halusin pitää lasit päässäni. Tuo tutkimus vaikuttikin helpommalta vaikka se tuntui kestävän ikuisuuden. 

Sitten pääsin OTC-tutkimuksen jälkeen lääkärin vastaanotolle. Pientä kauhunhetkeä tuli taas kun seinällä olevasta kirjaintaulusta en tahtonut nähdä mitään. Mutta ne kyllä oli todella pieniä ne kirjaimet.
Kerroin, että se alue joka alkuun näytti silmässäni mustalta ja teräväreunaiselta, näkyy nyt harmaana ja pehmeäreunaisena. Ilmeisesti näkökenttätutkimuksen tulos kertoi myös parannusta tapahtuneen kun kuulin lääkärin sanovan vapauttavan lauseen: voit ajaa autoa. Helpotuksen tunne oli uskomaton. Lisäksi sanottiin, että ei tarvita kontrollia vaan voin käydä millä tahansa silmälääkärillä ja optikolla lasien uusimisessa. Vielä muutaman kuukauden ajan toinen silmä saattaa korjata näkemistäni, mutta sitten se jää sellaiseksi kun on. Eli kokonaan ei parane, mutta sen kanssa voi elää. Lääkäri sanoi myös sen, minkä kuulin jo heti kun valtimotukos oli sattunut, että minulla on ollut hyvä tuuri. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin pakko siihen on nyt uskoa. Olisi voinut käydä paljon pahemmin.