Taivalkosken melontakisoista Kuhmoon

Koskikajakkien rivistö tuo mieleen muistoja kolmenkymmenen vuoden takaa. Kesäaikana perheemme kiersi silloin melontakisoja Suomessa ja ulkomaillakin. Nyt on aika palata hetkeksi kisatunnelmiin Taivalkosken rannalla.  

Taivalkosken koskimelontarata taitaa olla lajissaan ainoa jatkuvasti käytössä oleva rata. Sinne tullaan harjoittelemaan pitkienkin matkojen takaa. Nyt koskessa kisattiin kanoottipujottelun Nordic Cup'in kolmas ja neljäs osakilpailu. Melontarata on noin kolmesataa metriä pitkä ja pudotusta tuolla matkalla nelisen metriä. 

Kilpailussa radan vihreät portit ohitetaan myötävirtaan ja punaiset vastavirtaan. Portin kosketuksesta tulee kahden sekunnin aikasakko ja portin ohituksesta viidenkymmenen sekunnin. Voimakkaasti virtaavassa vedessä melojan on tehtävä nopeita ratkaisuja miten portin suorittaa. On tunnettava akanvirtojen vaikutus ja osattava käyttää hyväkseen virran voimaa mutta sitä vastaan ei voi taistella. 

Aikamoisessa pesukoneessa kilpailijat pyörivät.

Hän on viimeksi kilpaillut koskessa kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt taas. Sanna kilpaili koskipujottelussa 80-luvun loppupuolelta vuoteen 1996. Toki melonta on ollut harrastuksena koko ajan, mutta koskessa kilpailu on vähän eri juttu. Hatunnoston arvoinen suoritus. 

Yli kaksisataa kilometriä Taivalkoskelta etelään on toinen runsasvetinen koski. Kuuluisa Lentua on yksi Kuhmon monista koskista. Vettä ja virtausta on Lentuassa varmaan yhtä paljon kuin Taivalkoskessa, mutta Lentua on suora ränni,  joten se ei sovi koskipujottelijoille. Lentua onkin kalastajien koski. Kosken viertä on helppo kulkea lautapolkua pitkin. Möljäksi sanotaan tuota on kivistä ladottua aallonmurtaja-laiturirakennelmaa.  

Kuhmossa yövyimme erikoisen näköisessä Hotelli Kalevalassa. 

Näköala hotellihuoneen ikkunasta.