Sorsavettä kajakilla

Tuulta luode-pohjoisen suunnalta 4-5 m/s ja puuskissa toinen mokoma lisää. Sellaista lupaa sääennuste ja siltä se näyttääkin kun pakkaan laiturilla tavaroita kajakkiin. Suunnitelma on puskea kolme kilometriä vastatuuleen ja sen jälkeen nauttia myötätuulesta noin kymmenen kilometrin matka hivutellen Kiviniemen viertä. 

Kuolion salmessa on tavan mukaan tyyni paikka. Rannan tuntumassa kukkii pikkuinen suomenlumme. Nyt on sen kuvaaminen helppoa kun täyteen lastattu kajakki pysyy paremmin paikallaan kuin ilman lastia, jolloin se heilahtelisi pienimmästäkin liikkeestä. 

Kolmen kilometrin vastatuuliosuus on takana ja pidän taukoa Partaharjunniemen kallion juuressa. Näkymä suoraan ylös. 

Sitten niemenkärjen ympäri väistellen selältä rullaavia aaltoja ja kääntyminen myötäiseen kohti Kilpikoskea. Aallot suorastaaan tyrkkivät melojaa. Kilpikosken virtaus ei paljon näy. Korkeuseroa Kuvansi-järven ja Sorsaveden välillä ei ole kovin paljon.

Kosken alapuolen suvannossa kukkii yleisempi isolumme. 

Tuuli auttaa matkantekoa huomattavasti. Pyöräsalmesta Ruunaniemen kärkeen ja siitä Lehto-Kukon länsipuolen kapeikkoon sujahtaa helposti. Etsin kalliosaaren kupeesta tyynen kelluttelupaikan ja kaivan ruokatermarin esiin. Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen kaalipata maistuu. 

Jatkan myötätuulessa. Ohitan Majasaarten mökkiyhdyskunnan lännen puolelta ja kaarran Loukkuniemen kärjestä Itä-Loukun lahteen. Itä-Loukun pohjukasta pääsisi n. 40 metrin vetotaivalta käyttäen Vihtaselän puolelle Länsi-Loukkuun, mutta ei kiinnosta kiskoa täyteen lastattua kajakkia. On helpompi meloa Iso-Loukun viertä Kiviniemenpäähän. Kivisaarien luona tavoitan taas vastatuulen. Vihtaselkä on neljän kilometrin matkalla kehittänyt kunnon laineet. Alkuperäinen suunnitelmani oli meloa Saunasaaren tuntumaan, mutta päätän katsella mahdollisia leiripaikkoja lähempää. 

Juurikkasaaren länsipuolella on pieni saari, jonka etelärannalta löytyy tuulensuojainen paikka ja sopivalla tasolla oleva kivi, johon tukien pääsen nousemaan maihin. Saari on pyöreä, noin kolmekymmentä metriä halkaisijaltaan. Puusto on tiheä, ohutta männynräippää kasvava ja maapohja on täynnä risua ja käpyjä. Keskeltä saarta löytyy kuitenkin pieni sammalpeitteinen aukio, eli siinäpä telttapaikka. Paremmalla säällä etsisin parempaa leirisaarta, mutta tällä tuulella ei auta nirsoilla. 

Pystytän teltan ja keitän iltapäiväkahvit. Tuuli on edelleen voimakas. Saaren puusto kuitenkin suojaa, joten kapea ja korkea telttani pysyy hyvin paikallaan. Väliin taivaanrannalla näkyy pientä selkenemistä, mutta sitten taas pilvistyy. 

Vaikka saaren maapohja näyttää olevan pelkkää puista pudonnutta oksaa, käpyjä ja risuja, niin siellä täällä vilkkuu pieniä valkoisia kukkkia. Yövilkka on pieni kämmekkä, joka tavallisimmin viihtyy vanhoissa metsissä. Luontoportin mukaan yövilkka tarvitsee paksun sammalkerroksen hennoille juurilleen. Tätä saarta peittää vain ohut seinäsammal eikä puutkaan ole kovin vanhoja, mutta jostain syystä yövilkka on tänne kotiutunut. Myös keltatalvikin kuivuneita kukintoja on muutama. 

Tuulinen ja pilvinen sää vain jatkuu. Pötkötän teltassa ja luen kirjaa. Sitten kaivaudun makuupussiin ja nukahdan.

Herään puoli neljän aikaan. Sää on muuttunut täysin yön aikana. Taivas on lähes pilvetön ja veden pinnalla on vain pientä väreilyä. Aurinko on noussut hetki sitten, mutta on vielä piilossa Kiviniemen takana. 

Auringonvalo tavoittaa viereisten saarien rantapuut. 

Sieltä se sitten nousee

Kuikka on tullut saaren lähelle. Se huomaa minut, koska pää kääntyilee saaren suuntaan. 

Nyt ei ole rannalla paikkaa aamukahvittelua varten. Saaren rannat ovat pelkkää kivirakkaa. Keittelen siis kahvit teltalla, jonka vieressä oleva kivi saa toimia ruokapöytänä. 

Pakkailen kajakin sen ollessa maissa, työnnän vesille ja kuljetan narun avulla saaren länsilaidalle, josta löytyy parempi tukikivi kuin eilisessä maihinnousussa käyttämäni. Kuvassa näkyy millainen saaren ranta on. Kannot ja kivet vuorottelevat ympäri saaren. 

Matka jatkuu kohti Saunasaarta. Järvellä on useita kuikkaryhmiä. On hauska kuunnella kun kymmenen kuikkaa ääntelee yhtä aikaa "kraoo, kraoo". Kajakin lähestyessä ne sukeltavat pinnan alle. 

Saunasaaren hiekkarannat löysin 90-luvun puolivälissä, kun ensimmäisiä kertoja retkeilin yksin Sorsavedellä. Laguunimaiset rannat ovat saaren pohjoiskärjen molemmin puolin. 

Varma merkki puhtaasta vedestä on kun nuottaruoho viihtyy. 

Jatkan kohti Murhisaaria. Keskellä selkää on kallioluoto, jossa kallion päällä näkyy olevan rikkoutunut vessanpytty. En ymmärrä tuon sortin huumoria, joten kuvasin luodon niin että tuo maiseman rumennus ei näy. Ei yhtään enempää huomiota moiselle typeryydelle. 

Mikä ihana melontasää!

Murhisaarten luona tavoitan taas yhden kuikan. Keskustelemme hetken aikaa kunnes se kiljaisee ja syöksyy sukellukseen.

Tämä on tyypillistä Sorsavettä. Rosoisia kalliosaaria ja metsäisiä saaria. Ympäristö.fi:n mukaan Sorsaveden saarten kivilajit ovat migmatiittigneissi, graniitti, granodioriitti ja kiilleliuskeinen gneissi. 

Murtosalon ja Tervassalon välisessä salmessa, Pieni Murhisaaren eteläpuolella on tämä kivijärkäle. Google-Lensin kuvahaku erehtyy luulemaan tätä Rupakiveksi, joka on Sallan Savinajoessa. Paljon samaa näköä niissä onkin. 

Karhukivet ovat vähän piilossa puiden takana. En tällä kertaa noussut maihin niiden vuoksi. Olen käynyt paikalla monesti, mutta nyt on aikataulusyistä jatkettava eteenpäin. 

Muutaman sadan metrin päässä Karhukivistä, Maksasalon etelärannan lähellä on tämä komea kalliosaari. Vuosia sitten, talvella, pääsin kiipeämään kallion päälle maisemia katselemaan. Kajakilla saareen rantautuminen ei onnistu. 

Iso pala kalliota on kuin irtoamassa paikaltaan. Ehkä se ei vielä tapahdu muutamaan sataan vuoteen. 

Maksasalon kaakkoisrannalla on myös isoja kivijärkäleitä. 

Maksasalon kivikkorannoilta melon keskemmälle järveä. Tuomarselkä-Iso Ruunasalmi-Selkä-Loukku ja Kovasselän länsilaitaa Majasaarien läpi Kukko-saarien ja Palanut-saarien luo. Olisi jo ruokailutauon paikka mutta en ole löytänyt rantautumiseen sopivaa saarta. Teen koukkauksen viime viikkoiseen leirisaareeni. Sieltä tiedän varmasti löytyvän hyvän rantautumispaikan. Neljän tunnin kajakissa istumisen jälkeen onkin tarpeen oikoa jalkoja ja selkää. Vielä olisi kymmenen kilometriä matkaa mökkilaituriin. 

Matka jatkuu. Käyn tutkimassa pienen luodon rantautumispaikkaa. Se näyttää hyvältä ainakin tällä vedenkorkeudella. 

Kilpikosken pujottelurata

Kahden päivän aikana tuli melontamatkaa noin 40 kilometriä. Melontasää oli sopiva. Menomatkalla auttoi tuuli ja paluumatkalla tyyni.