Revontulet Kallavedellä

Perjantai-iltana revontulimittareiden käppyrät näyttivät siihen suuntaan, että jotain saattaisi olla tulossa. Puoli yhdeksän paikkeilla kokosin varusteet reppuun ja lähdimme lähimmälle kuvauspaikalle revontulien toivossa. 

Rannalla näki jo paljain silmin, että idän suunnalla metsän takaa kohosi valopilari. Siitä kaartui vasempaan tavallinen, himmeä revontulikaari. Kameran näytöllä valopilarin väri hehkui punaisena. Kamerahan toistaa revontulien valon paljon värikkäämpänä kuin mitä ihmissilmä pystyy aistimaan. Minulla oli lisähaasteena kaihileikkauksen jälkeen se, että en näe kauas kovin tarkasti. Luotin siis kameran näyttöön.  

Vihreä kaari alkoi leventyä ja punaisen hehkun viereen syttyi lisää punaisia pilareita. 

Sitten revontuliloimu alkoi kasvaa oikealle, kaakon suuntaan. 

Valopilarit kohosivat ylös taivaankannelle. Käänsin kameran linssin osoittamaan suoraan ylös. Siellä vihreä kaari ja punavihreät pilarit kohtasivat. 

Nyt vihreä kaari oli jo kääntynyt kohti etelää. Tähystyspaikaltani ei ollut näkymää lounaan-lännen-luoteen suunnalle, mutta luulen, että kaaret levisivät yli taivaan myös sille puolelle. 

Punakeltainen, tulenliekkiä muistuttava roihu pysytteli koko ajan samalla paikalla idässä. Jopa minä, huonolla kaukonäölläni, erotin punaisen sävyn. 

Vilkuilin välillä myös pohjoisen suuntaan. Siellä oli tällä kertaa paljon rauhallisempaa. 

Oli kulunut lähes tunti siitä kun revontulet olivat syttyneet. Nämä tulet olivat rauhalliset, paikallaan pysyvät, joten kovin erilaisia kuvia niistä ei saanut. Pakkasin kameran reppuun, kiitin näytöksestä ja lähdimme kotiin.