Viime aikoina olemme saaneet nauttia maaliskuun parhaista puolista. On ollut aurinkoisia päiviä, pakkasöitä ja kevätpäiväntasauksen aikana yleisiä revontulia.
Sunnuntain vastaisena yönä, puolenyön aikaan, lähdin kotilahdelle katsomaan näkyisikö revontulia. Matkaa kuvauspaikalle kotiovelta on vain 150 metriä, mutta tätä ennen en koskaan aiemmin ole käynyt kuvaamassa revontulia tältä paikalta. Syy näkyy kuvassa. Vastarannan katu- ja pihavalot häiritsevät.
Vähän ennen puoltayötä vahva revontulikaari ulottuu luoteesta koilliseen. Revontulivyö on kirkas ja vihreä väri erottuu hyvin silmilläkin.
Kielonsaari
Hetken aikaa taivaalla näkyy kaksoiskaari. Se on yleensä merkki siitä, että kaari alkaa liikkumaan.
Puolenyön aikaan kaari levenee ja taivaanrannalla erottuu pieniä, ylöspäin kohoavia tuikkeita.
Nyt ei syntynytkään tavanomaisia loimuja ylöspäin, vaan jännää sahalaitakuviota kaaren alaosaaan.
Sitten loimut leviävät korkeammalle, mutta samalla haalistuvat.
Näkymä kotirannalle
Tämän kuvan otin ihan rantakiven kupeessa.
Seuraavana päivänä kävimme ensimmäistä kertaa talven jälkeen mökkimaisemissa. On mennyt lähes viisi kuukautta siitä kun edellisen kerran olen ollut mökillä. Tänä talvena mökkitietä on aurattu ahkerammin, koska lähistöllä olevan sähkölinjan rakentajat ovat tarvinneet tietä.
Koskaan aiemmin ei jäänpinta ole ollut keväällä näin alhaalla.
Ehkäpä jo kuuden viikon päästä voi lähteä veneellä tai kajakilla vesille. Mutta toistaiseksi on vielä hyvä keli kulkea jäällä.
Jäällä kulkemista olemme harrastaneet ahkerasti matkustajasataman jääradalla. Tätä iloa ei kestä enää kauan. Seuraaville öille on ennustettu jo lämpöasteita. Jos yöpakkanen ei koveta jäätä ja aurinko lämmittää päivän, on jäänpinta hetkessä pehmeä ja sohjoinen.
Kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Saanan edustalla olevaan jäärataan. Noin kilomerin lenkki on Siikaniemen ja Särkiniemen välissä. Jääradalta on lyhyt matka Pölhön tulipaikalle evästelemään.
Kommentit
Lähetä kommentti