Revontulimyrsky

Pikkubussi pomppii kuoppaisella tiellä. Kuusamo-opiston Tähdet ja Kuusamo-kurssilaiset ovat matkalla tuntemattomaan paikkaan revontulien toivossa. Auto jää tienvarteen ja joukkue jalkautuu polulle. Otsalamput valaisevat reittiä upottavalla rämeellä.

On vielä sen verran valoisaa, että kuvauspaikat pienen lammen rannalla on helppo löytää. Rannalla on mättään vierellä puoliksi lahonnut kelo. Asettelen kelon pintakappaleita mättäälle ja istun katselemaan kun ilta hämärtyy. Hiljaisuuden katkaisee itikan ininä. Mitä ihmettä! Itikoita Kuusamossa syyskuun 12. päivä. 

On kulunut tunti kun revontulet taas kerran pääsevät yllättämään. Ihan pään päällä, vielä valoisalla taivaalla on revontulikorona. 

Yllättävää on myös se, että revontulet nousevat etelän suunnalta. 

Melkein heti alkaa revontuliloimun vasemmalla laidalla erottua kirkkaanpunaista väriä. 

On kiehtovaa seurata miten värit vahvistuvat sitä mukaa kun ilta pimenee yöksi. 

Punaista on monta sävyä; oranssinpunaa, pinkkiä ja kirkkaanpunaista. 

 

Sitten revontuliverho kohoaa kohti taivaankantta myös lounaan-lännen puolella.  Mikä onni, että sillä suunnalla on harvapuustoista rämettä, eikä peittävää kuusikkoa. 

 

Suoraan ylös kohti zeniittiä. (zeniitti on tähtitieteessä taivaan ylin piste eli kohta, joka on suoraan katsojan pään yläpuolella)

 

 

Revontulien juhlaa on jatkunut tunnin verran kun taivaalle alkaa levitä pilviharsoa, joka pehmentää värejä. 

Pilvettömillä paikoilla revontulet olivat näkyneet voimakkaina vielä puolen yön aikaankin. Asiantuntijoiden mukaan näkemämme oli G3-luokan revontulimyrsky.