Syyskuun alku on ollut lämmin. Helleraja on ylittynyt monena päivänä. Yötkin ovat olleet lämpimiä. Illalla kello 21:20 ulkolämpötila oli 20,2 astetta. Lämmintä on aamullakin kun kuuden maissa lasken kajakin vesille. Veden lämpötila on 17 astetta ja ilman 16 astetta.
Järvellä kaikuu kurkien aamukonsertti. Ääni voimistuu kun melon lähelle pieniä saaria. Huomaan, että kaksi kurkea seisoo ruohoa kasvavalla kivikolla saarten edustalla. Melon järvelle pistävän hiekkasärkän taakse päästäkseni huomaamatta lähemmäs kurkia.
Nyt olisi tarvittu pitempää optiikkaa. Särkän ruohikon takaa olisin saanut hyvin kuvattua kurkiparia. Maisemakuvaukseen tarkoitettu objektiivini on auttamatta liian lyhyt lintukuvaukseen. Mutta saan sentään dokumenttikuvia kun kurjet nousevat siivilleen ja kaartavat etelän suuntaan.
Kohta kurjet lentävät ylitseni kohti pohjoista ja ääntelevät siinä mennessään. Varmaan moittivat rauhanhäiritsijää.
Istun kajakissa ja katson kamerasta onnistuinko saamaan kurkia kuviin. Sitten vedenpinnalla liikahtaa. Majavan pää pilkistää rantakivien luona. Majava kohottaa vähän päätään ja nuuhkii ilmaa. On varmaan haistanut minut, mutta huononäköisenä ei huomaa minua.
Majava pyörii kajakin lähellä. Sukeltaa ja kohta taas pää nousee.
Kun lasken melan veteen, majava lopulta huomaa minut ja läiskäyttää häntäänsä sukeltaessaan.
Jatkan matkaa kapeaan salmeen. Siellä vastaan ui kaksi joutsenta. Ajattelen, että kun melon hiljaa, niin ohittavat minut kaikessa rauhassa, mutta ne päättävät kuitenkin nousta lentoon.
Lisää kohtaamisia seurasi, mutta niistä en saanut kuvia. Kuikka ui salmessa ja jutteli "kraoo, kraoo" äänellään. Kun käänsin kajakin ja meloin pienten saarten luo, kuului rantametsästä kummallista ääntä. Sitten näin kaksi suurta tummaa lintua pensaikon takana. Kohta kokonainen teeripesue nousi ilmaan. Siinäpä olikin monta kohtaamista. Järven vakioasukkaista vain kaakkuria en tällä kertaa kuullut enkä nähnyt. Onhan järven lähialueen asukkaita on myös karhu, jonka pesä on noin kolmensadan metrin päässä tältä paikalta. Ehkä hyväkin, että karhu on pysynyt minulta piilossa.
Katsoin myöhemmin kameran kuvatiedoista, että kaikki nuo kohtaamiset tapahtuivat puolen tunnin aikana. Ihan kuin järven asukkaat olisivat halunneet esittäytyä vuorotellen.
Auringonnousu on tällä kertaa aika tylsä. Ei väripilviä taivaalla, eikä sumuakaan.
Kierrän vielä lahden perukan auringon valaistessa saaren rantoja.
Tässä kivinen ja karu mökkijärveni; kuikan, kaakkurin, kurjen ja majavan koti.
Kommentit
Lähetä kommentti