Valoa pilvien takaa

Juhannuskalliontien päässä vastassa on kaiken peittävä pakkassumu. Mietin, kannattaako ollenkaan lähteä kolmensadan metrin päähän Juhannuskallion laelle. Mutta toisaalta, kun tänne on tultu, niin voihan sitä jaloitella, varsinkin kun lunta on vähän ja polku hyvin tallattu. Sauvat on hyvä olla mukana, koska polun jyrkimpiä kohtia on käytetty liukumäkenä. Kenkiin sujautettavat liukuesteetkin otan mukaan kaiken varalta. 

Lumella kuorrutetut puut ovat kauniita pilvisessäkin säässä. 

Kun pääsen Juhannuskallion laelle, alkaa vähän valoa tihkua auringonnousun suunnalta. 

Jo pienikin aukko pilvien välissä antaa väriä ja kontrastia maisemaan. 

Pohjoisen suunnalla on sinistäkin taivasta ja taivaanrannalla vastarusko. 

Marraskuussa nämä käkkyräpuut ovat kauneimmillaan. Puun muodot ja yksityiskohdat erottuvat vielä hyvin. Myöhemmin talvella tykkylumi peittää muodot ja syntyy paksuja ja pyöreämuotoisia lumipatsaita. 

Aurinko on noussut rypyläisen pilvikerroksen takaa. 

Pyhävaara on melkein kokonaan peittynyt pilveen. 

Valtavaarallakin on vain vähän lunta puissa, koska laki erottuu tummana pilvien yläpuolella. 

Olin samalla paikalla neljä päivää sitten. Sinä aikana lumi ja jää käkkyräpuun oksilla on lisääntynyt.