Aamun värivalot

Aamuhämärässä ajamme kohti Rukaa. Lähtiessä oli selkeää, mutta matkan varrella on väliin täysin pilvistä. Tuleeko taas turha reissu ja löydämme itsemme pilven keskeltä Rukan laelta. Kun käännymme Vuosselintielle, vilahtaa nouseva aurinko puiden välistä, mutta toisaalta pilvipeite taivaalla on paksu. Ehdimmekö ajoissa? 

Kun nousen autosta Juhannuskalliontien päässä, edessä avautuva näkymä mykistää. Taivas hehkuu syvänpunaisena ja taivaanrannan pilvetön kaistale keltaisena. 

Tähän voisi jäädä kuvaamaan, mutta haluaisin avarampien näkymien luo taustalla kohoavan Juhannuskallion laelle. Sinne pitäisi päästä ennen kuin pilvipeitto painuu auringon eteen. 

Polku laskeutuu ensin notkoon. Varmuudeksi otan muutaman kuvan notkon pohjalla. 

Tässä vaiheessa iskee epätoivo. Vielä on noustava jyrkän kallion päälle, mutta täältä alhaalta katsottuna näyttää jo pimenevän. 

Sitten olen puiden yläpuolella ja maisema idän suuntaan avautuu. 

Lopulta olen kallion laella. Vielä tihkuu pilven alta kultaista valoa. 

Pyhävaara

Luonto yllättää välillä positiivisesti. Täydellinen valo leviää Rukan ja Pyhävaaran väliseen laaksoon ja kontrastina on tummanharmaa taivas. 

 

Vähän alempaa on paremmat näkymät Rukajärvelle. 

Kidepilari kruunaa lokakuun viimeisen aamun maisemakuvan. 

Kohta tämän kuvan ottamisen jälkeen pilvi peitti auringon ja aamun kultaisen valon hetki oli ohi. 

Aikaikkuna näiden näkymien tallettamiseen ei ollut kovin suuri. Otin ensimmäisen kuvan kello 7:50 ja viimeisen 8:15. Tuona aikana siirryin noin 400 metriä Mastolta Juhannuskalliolle.