Veneeseen on pakattu yönylikamppeet ja kokka suunnattu kohti Sorsaveden saaria. Vähintään kerran kesässä melon tai soudan yöksi johonkin Sorsaveden sadoista saarista.
Päivä on ollut pilvinen ja sateinenkin, mutta iltaa kohti pilvisyys rakoilee hieman.
Suosikkileiripaikkani on sellainen josta voi nähdä sekä auringonnousun että -laskun.
Tässä saaressa on suojainen poukama, johon on hyvä rantautua veneellä.
Teltta on nopeasti pystyssä ja istun kalliolle katselemaan iltataivasta.
Rauhaisaa hetkeä ei kestä kauan. Lännen suunnalta työntyy äkisti pilvi, joka tuo mukanaan runsaan sateen. Onneksi älysin pystyttää teltan ensin. Sen suojassa on mukava kuunnella sateen ropinaa ja tuulen huminaa. Saderintama menee kuitenkin nopeasti ohi ja pian aurinko taas pilkistää pilven raosta.
Vaikka käyn Sorsaveden saarissa joka kesä yöretkellä, niin tässä saaressa olen yöpynyt edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Tarkistin asian kuva-arkistostani. Johtuu siitä, että kauniita leirisaaria on niin paljon. Suosikkisaarta olisi vaikea valita. Tämä saari on keskiosaltaan kalliota ja kiviä, mutta löytyy puiden alta sammal-variksenmarjamattoa, johon saa teltan pystyyn.
Palleroporonjäkälä peittää kalliota kuin kokolattiamatto.
Yksi syy miksi Sorsavedellä on helpompi liikkua soutuveneellä kuin kajakilla on rantautuminen. Tältäkin saarelta on hankala löytää rantautumispaikkaa kajakille. Venellä se onnistuu hyvin.
Pilvikerros on sen verran paksu, että mitään hienoa ilta-aurigon laskua ei ole odotettavissa.
Taivaalla on sentään joitakin kauniita väripilviä. Istun kalliolla retkijakkarallani ja nautin kesäillasta. Yhtään itikkaa ei ole ollut saarella koko aikana. Johtuu varmaan siitäkin, että tuuli ei ole tyyntynyt, niin kuin usein käy illan tullen.
Iltakymmenen aikoihin kömmin telttaan. Uni ei kuitenkaan tule heti. Kuuntelen tuulta ja aaltojen loiskintaa rannan kallioihin. Kuikka käy juttelemassa saaren lähellä ja kauempaa kuuluu kaakkurin käkätys.
Vähän ennen neljää herään katsomaan auringon esiintuloa. Jos pilvet olisivat olleet hieman alempana, olisi auringonnousu jäänyt näkemättä, sen verran paksu idän taivaalla oleva pilvimassa on.
Mutta auringon tultua esiin pilvet alkavat hajota ja sää selkenee.
Jatkan vielä unia tunnin verran ja sitten alan keitellä aamukahvia.
Puran teltan ja pakkaan tavarat veneeseen. Paluumatkalle on tiedossa vastatuulta ja sivuvastaista tuulta. Mutta minulla ei ole kiirettä. Vajaan neljän kilometrin matkaan menee aikaa reilusti tunti.
Näillä vesillä on rauhallista. Ei pörrää vesiskootterit eikä kyllä näy paljon muitakaan liikkujia. Illalla näin yhden moottoriveneen ja yhden uisteluveneen, aamun soutumatkalla en nähnyt ketään.
Kommentit
Lähetä kommentti