Vanuvuoren aamuyön retki sai jatkoa seuraavana yönä. On parempi valvoa parina yönä peräkkäin ja sitten tasata unirytmi. Lähdin kahden aikaan yöllä ajamaan tutulle suolle. Vielä nyt yöt ovat valoisia, joten hirviä on helpompi tähystellä kun tienvarren penkat näkee hyvin. Toista on myöhemmin syksyllä. Silloin saa olla todella varovainen yöaikaan ajellessa.
Jo matkalla saattoi nähdä alavilla paikoin sumua ja auton lämpömittari näytti kahdeksaa lämpöastetta, joten oli odotettavissa, että myös suolla on sumuja. Jätän auton tienvarteen ja lähden noin kilometrin kävelytaipaleelle, ensin sammalpolkua suolla, sitten yhytän pitkokset, joita jatkan kohti suon pieniä lampia.
Näyttää täydelliseltä suoaamulta. Ylempänä on lähes kirkas taivas ja sumu lepää muutaman kymmenen metrin korkeudessa maanpinnalta.
Minulla on tietyt paikat, joissa käyn aina tällä suolla kävelessä. Tämä lammen rannan kuiva käkkyrä on yksi kuvauskohteitani.
Ensimmäiset merkit auringon noususta on näkyvissä vastakkaisella puolen taivaanrantaa auringon suunnasta nähtynä. Lännen puolen taivaan pilvet värittyvät punaiseksi.
Suon pienien lampien välillä on matkaa noin sata metriä. Kuljen edestakaisin lampien välillä ja tarkkailen jatkuvasti sumun liikkeitä. Vielä ei näy aurinkoa, mutta valon väri voimistuu koko ajan.
Isommalla lammella sumu katoaa välillä lähes kokonaan....
....mutta kohta se peittää taas rantapuita niin, että ne näyttävät leijailevan lammen yllä.
Taas sumu haihtuu suon yltä. Käyköhän niin, että se häviää ennen kuin aurinko tulee esiin.
Suon takana olevan kukkulan päälle on kerääntynyt sumupilvi.
On kulunut puoli tuntia auringon nousuajankohdasta, mutta vieläkin se piilottelee metsän takana.
Melkein viisikymmentä minuuttia siihen meni, virallisesta nousuajasta, mutta siinä se nyt on.
On aamun valoshow'n vuoro
Mutta vielä on kiirehdittävä toiselle lammelle taikahetkeä tallentamaan.
Lähden palailemaan autolle päin, mutta edelleen on nähtävää matkan varrella.
Kommentit
Lähetä kommentti