Maanantaina puolenpäivän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Kuusamoa. Ajokeli oli hyvä, melkein kesäkeli, mutta Suomussalmelta Kuusamoon talvisempaa, eli jäätä ja uria raiteella.
Keskiviikkoaamuna oli sumua ja vähän punerrusta taivaaanrannalla, mutta sitten pilvistyi täysin. Katsoin Rukan web-kameroista, että siellä olisi selkeämpää. Pakattiin reput ja lähdettiin matkaan. Pilvisyys jatkui Rukajärven kylälle saakka, mutta sitten kirkastui. Pilviä kyllä leijaili alavilla paikoin, mutta näytti siltä, että ylhäällä paistaisi aurinko. Juhannuskalliolle siis.
Tulin Juhannuskallion päälle juuri sillä hetkellä kun Pyhävaara alkoi peittyä pilviin. Pilvistä huolimatta oli hyvin kirkasta. Kameran näytöltä ei nähnyt mitään, ei myöskään etsimestä. Oli kuvattava vähän arvailun varassa.
Sumusta johtuen kirkas valokin oli pehmeää. Sumu liikkui sen verran, että välillä eri yksityiskohdat olivat kohdevalossa, välillä taas varjossa. Kiertelin kalliolla ympäriinsä etsien kuvauskohteita.
Ensimmäisiä lähestyvän kevään merkkejä on kun tykkylumen peittämä oksa saa jääpuikot.
Sen verran lauhaa on ollut, että monet tykkypuut ovat jo ravistaneet lunta oksistaan.
Juhannuskalliolla ollessa tuli mieleen, että vielä ehtisi käydä Konttaisellakin. Päivä on pidentynyt ja valo lisääntynyt. Kun sydäntalvella saattoi samalla retkellä nähdä auringonnousun ja -laskun, niin nyt pitäisi olla koko päivä paikalla nähdäkseen ne molemmat.
Konttaisen parkkipaikka on laajentunut sitten viime käynnin. Nyt arkipäivänä ja kun hiihtolomat ei vielä ole alkaneet, oli parkkipaikalla hyvin tilaa. Konttaisen polku on samanlainen, kovaksi tallattu kuin Juhannuskalliollekin menevä. Toista oli ennen, kun talvireittejä ei vielä ollut. Silloin joutui kahlaamaan joskus jopa umpihangessa ylös vaaralle päästäkseen. Tykkypuut vartioivat vielä polun varrella, mutta Konttaisen etelän puolen rinteen puut näyttivät olevan lähes lumettomia.
Ensimmäinen kurkitusaukko maisemaan on noin sata metriä ennen ylintä kohtaa. Sumu lepää vielä Valtavaaran takarinteellä.
On taas niitä erikoisia valo-olosuhteita, Joka puolella horisontissa on paksua pilveä, vain Konttainen ympäristöineen on selkeä,
Komeimmat tykkykuuset löytyvät läheltä lakea syvennyksestä. Olen joskus sanonut, että Konttaisen laki on kuin huopahattu, kupu reunoilta korkea ja keskellä kuoppa.
Helmikuun puolenvälin säässä on kevään tuntua. Tuuli tuntuu lähes lämpimältä, eikä pakkastakaan ole kuin viitisen astetta. Monesti tähän aikaan vuodesta täällä saa palella kylmän viiman puhaltaessa.
Idän suunnalla, pilvikerroksen yläpuolella erottuu Venäjän puolelta Nuorusen laki.
Auringonlaskuun on vielä 50 minuuttia aikaa, mutta lähden kuitenkin kävelemään alas. En tiedä, olisiko auringonlasku näkynyt, koska Virkkulan tiehaarassa tulivat pilvet vastaan ja Ruka oli täysin pilven alla. Kerrankin oli tuuria sään suhteen.
Kommentit
Lähetä kommentti