Kello on 4:35. Pysäköin auton tien varren levikkeelle, laitan kumisaappaat jalkaan, repun selkään ja lähden kilometrin marssille kohti suon pieniä lampia. Alkumatkalla saappaita tosiaan tarvitaan. Suolla on polku mutta saapas uppoaa paikoin märkään sammaleeseen. Sitten yhytän lammen rantaa kiertävän pitkospolun. Tälle lammelle on kuitenkaan pysähdy, vaan jatkan parisataa metriä seuravalle lammelle.  Auringon nousuaika on viiden minuutin päästä, mutta edelliseltä suoreissuilta muistan, että se alkaa näkyä metsän takaa vasta puolisen tuntia myöhemmin. Sumua on vain lampien yläpuolella.  Vielä toiset kaksisataa metriä pitkospuita ja olen perimmäisen lammen rannalla.  Nouseva aurinko värittää jo sumupilveä En malta pysyä yhdessä paikassa vaan kuljen edestakaisin lammelta toiselle. Olen suon pienimmän lammen rannalla juuri silloin kun aurinko tulee esiin puunlatvojen takaa.  Auringon noustua sumu alkaa yleensä liikkua ja niin käy nytkin. Ilmavirta nostaa sumumöykyn juuri ...