Vielä löytyi latua

Koska Kuopion hiihtoladut hävisivät muutamassa päivässä, lähdettiin 450 kilometriä pohjoisemmaksi etsimään latuja. Ei Kuusamossakaan ihan normaali maaliskuinen sää ole. Yleensä tähän aikaan Koillismaalla on yöpakkasia ja sen myötä hankikanto. Nyt ei ole. Kaupungin lähellä olevat ladut eivät houkutelleet. Latujen kunnostus oli lopetettu koska latupohjat ei enää kestäneet latukoneen alla. Sitä paitsi kävelijät olivat vallanneet latupohjat. Kun päivälämpötila on plussan puolella, ladulla kävelijä jättää latupohjaan syvät jäljet. Pienen yöpakkasen jälkeen latupohja vähän jäätyy mutta on möykkyinen ja siten ikävä hiihtää. 

Mutta Rukalta löytyi vielä hyvät ladut. Viime viikolla, kun yöllä oli ollut muutama pakkasaste ja latukone oli aamuyön tunteina tasannut ladut, pääsin ensimmäistä kertaa tänä talvena nauttimaan täydellisestä hiihtokelistä. Vielä kahdeksan aikaan oli asteen verran pakkasta mutta aurinko paistoi, oli lähes tuuletonta ja suksen alla vasta kunnostettu latu. Mitä hiihdon juhlaa!

Huomaa kyllä, että ollaan loma-asuntoalueella. Aamukahdeksalta ei kovin monta hiihtäjää vielä ollut ladulla, mutta vähän myöhemmin alkoi hiihtokansaa ilmaantua. Lomalaiset olivat heränneet. Uuttusuon kahvilan parkkialue ja sinne johtava katu oli autojen täyttämää siinä vaiheessa kun palasin ladulta. 

Pari päivää myöhemmin hiihtelin samalla latuosuudella.  Edelliset yöt lämpötila oli ollut plussan puolella, joten latua ei oltu kunnostettu. Mutta sen verran viileää oli ollut, että päivällä auringon lämmittämä latupohja oli aamusta jäinen. Luisto oli hyvä liukkaalla pinnalla. Ja täytyypä kehua kaksikymmentä vuotta vanhoja Karhu Optigrip-suksiani. Jäisellä ladullakin pito oli ihan hyvä. Saatoin hiihtää ylämäetkin suoraan latua pitkin.