Konttainen

Konttaisen parkkipaikalla on vain muutama auto. Marraskuun puoliväli ei ole niitä vilkkaimpia loma-ajankohtia, mutta ehkä jo parin viikon päästä parkkipaikka on täynnä ja haalariasuisia turisteja palloilee lintujen syöttöpaikan luona. Nyt siinä on vain pariskunta, joista toinen pitää kädessään talipalaa, jota kuukkeli nokkii.

Minä en jää kuukkeleita kuvaamaan, vaan lähden polulta metsään nousemaan rinnettä ylös. Nyt on hyvä tilaisuus kulkea Konttaisella missä vaan. Lunta on vähän ja lumen alla kova, jäätynyt maa. Konttaisen merkitty polku kiertää vaaran itälaitaa loivemmin. Minä oikaisen suoraan ylöspäin. Reilun kahdensadan metrin matkalla on nousua 70 metriä. Sitten yhytän polun ja jatkan sitä vaaran laelle. 

Ylös noustessa kuljetaan metsässä puiden keskellä, joten näkymiä ei ole. Vähän ennen lakea on tämä kurkistuspaikka Valtavaaran ja sen alapuolisen suon suuntaan. 

 

Konttaisen laella on useita sään murjomia puita. Tuokin mänty on sitkeästi kasvattanut uuden latvuksen.

Avautuva maisema on vielä hyvin harmaanvihreä. Alhaalla metsissä ei juuri ole lunta, ei maassa eikä puissakaan. 

Näkymä Konttaisjärven ja Rukan suuntaan. 

Koivun pahkakolmoset

Aurinko paistaa mutta ei lämmitä. 

Purnujärvi on edellisyön aikana jäätynyt kokonaan. Viimeisimmäksi on jäätynyt takaranta, jossa on vain ohut lumeton jääkerros. 

Pakkasusvaa on levittynyt alaville paikoin. Kaukana Kitkajärvi on täysin usvapilven alla.

Zoomailen puiden välistä Porontimajärven ja sen takana kohoavan Vattuvaaran kuvaan. 

Konttainen on ympäri vuoden mukava lyhyen päiväretken kohde. Nykyisin talvellakin polku on niin ahkerassa käytössä, että se pysyy kulkukelpoisena. Evästelypaikkaa Konttaisella ei ole, mutta löytyyhän sieltä kaatuneita puunrunkoja istuimiksi.