Lokakuun loppupuoli on ollut märkää, tuulista ja pimeää syyssäätä. Sadetta ei ole tullut paljon mutta joka päivä vähän. Olen odottanut hetkeä päästä vesille. Toiveena olisi ollut aurinkoinen ja tyyni päivä, mutta tähän aikaan vuodesta on tehtävä kompromisseja. Kun keskiviikkona oli tarjolla tyyntä ja vähän usvaista melontasäätä, niin ei muuta kun kamppeet kasaan ja vesille.
Värit ovat hävinneet lähes kokonaan Kallaveden rannoilta. Vain muutama puu siellä täällä löytyy keltalehtisenä ja ne loistavat huutomerkin tavoin ruskeanharmaata taustaa vasten.
Veden pinnalla kelluu jotain. Kauempaa katsottuna se muistuttaa muovipulloa, joka kelluu vedessä vain korkinsuu pinnalla, mutta kun melon lähemmäs, paljastuu veden pinnalla kelluva höyhen, joka poikkeuksellisesti on jäänyt ylösalaisin.
Onneksi on tyyntä, koska höyhenen kuvaaminen ei onnistuisi jos veden pinnalla olisi yhtään liikettä. On riittävästi haastetta saada kajakki pysymään paikallaan ja hallinnassa kun samalla yritän tarkentaa höyheneen.
Menee aika kauan kun pyörin höyhenen ympärillä ja kuvaan sitä eri suunnista ja erilaisin taustoin. Vaikuttavin tausta tulee rantametsän varjosta.
Tasan puoli vuotta sitten meloin jäiden keskellä aloittaessani melontakautta. Nyt taitaa olla jäähyväisten aika. Tosin, jos tulee sopivia melontasäitä, niin ehkä vielä palaan vesille.
Ympäristö.fi:n vesitilannetieto kertoo, että Kallaveden pinta on tällä hetkellä tasossa 81,17. Se on yli seitsemänkymmentä senttiä alempi kuin alkukesästä ja yli metrin edellisen kevään huipputulvakorkeudesta.
Rosoinen kallio on yleensä vedenpinnan alapuolella. Tummat alueet ovat syviä kuoppia. Pehmeämpi kivilaatu on aikojen kuluessa hävinnyt ja kovempi kivi jäänyt.
Kuluneella melontakaudella en ole tehnyt kovin pitkiä melontalenkkejä, mutta paljon lyhyitä. Melontakilometrejä on tullut vähän alle kolmesataa. Mutta minähän en melo kilometrien tähden vaan nauttien maisemia katsellen ja kuvaillen.
Tässä Ympäristö.fi:n vesitilanne Kallavedellä:
Kommentit
Lähetä kommentti