Syys-lokakuun vaihteessa on ollut lähes joka ilta ja yö revontulia. Mutta taas se sama ongelma on vaivannut eli pilvet. Onneksi välillä on ollut myös selkeitä öitä.
Paikallaan pysyvä revontulivyö oli näkyvissä heti kun ilta alkoi pimentyä.
Illan mittaan loimotus kaartui kohti eteläistä taivasta
Idästä pohjoiseen oli nähtävänä punainen, himmeä kaari ja kirkas vihreä.
Saaren kärki toimi kuin jakajana. Toiset loimut etelään ja toiset pohjoiseen.
Rannan mänty revontulivaloa taustanaan
Katselupaikka vaihtui kotirantaan. Ennen puoltayötä revontulet villiintyivät tanssimaan Kielonsaaren yllä.
Korona hehkui taivaankannella.
Sitten mielenkiintoisimmat näkymät alkoivat olla pohjoisen taivaalla. Nyt oli vain hyväksyttävä, että kaupungin valot tulevat mukaan kuviin.
Vedenpinnan ollessa alhaalla, löytyy rannalta uusia kuvauspaikkoja.
Revontulikaari heijastui ihan jalkojeni juureen.
Seuraavana iltana oli myös suuret odotukset revontulien näkemiseen. Alku olikin hyvin lupaava. Taivas loimusi vihreää kauttaaltaan.
Taivaankannelle kiipesi ajoittain sykkiviä valoja
Harsomaista pilveä oli revontulivalon edessä. Revontulien muodot pehmenivät ja väri haaleni.
Taivaankannen revontulikoronakin loisti pilvien läpi.
Idän taivaalla oli välähteleviä revontulia. Ne syttyivät ja sammuivat niin, että niitä ei tahtonut saada kuvaan.
Kolmantena iltana olisi myös ollut revontulia, mutta nyt pilvipeite oli sen verran vahva, että luovutin melkein heti.
Kommentit
Lähetä kommentti