Viime viikkoina on ollut kovin tuulista säätä mutta helatorstaiaamuna oli pitkästä aikaa täysin tyyntä. Lähdin melontakauden ensimmäiselle saaren kierrolle, kohteena Vuorisalo. Kovin lämmintä ei ollut edelleenkään. Toukokuusta tulee varmaan tilastollisesti keskiarvoa kylmempi. Sentään neljätoista lämpöastetta näytti auton mittari kun ajelin kajakkivajalle. Toki ei viileä ilma ole meloessa ongelma. Tarvitsee vain lisätä enemmän vaatetta välikuivapuvun alle.
Olen liikkeellä aikaisin. Tykkään meloa aamuvarhaisella, koska silloin järvellä on rauhallista. Siksi hätkähdän kun Rautoniemen suunnalta lähestyy kajakkimeloja. Todella harvinaista nähdä tähän aikaan muita melojia.
Aurinkoa ei nyt ole luvassa tälle retkelle. Taivaanrannalla on paksua pilveä.
Haapana ui lähellä Vuorisalon kivikkorantaa.
Kahdella joutsenparilla on joku kisa menossa järvellä. Ne lentävät lähellä veden pintaa, jäävät välillä räpistelemään siipiään ja nousevat taas ilmaan kailottaen koko ajan.
Pujottelen Miekkaniemen kärjestä Vuorisalon ja Hoikkasalon väliseen salmeen. Siellä ovat vastassa kuikat. Yleensä olen tavannut kuikat kevään ensimmäisellä melonnalla, mutta nyt olen ollut jo useasti vesillä näkemättä yhtään kuikkaa. No siinä ne nyt kuikuilevat.
Melon mieluusti lähellä kalliorantoja. On kiehtovaa katsella kallioiden heijastuksia.
Pidän kelluntatauon Vuorisalon laavun edustalla. En nouse maihin, vaikka se olisi helppoa kun melontalaituri on asennettu paikalleen. Kateellisena katselen hienoa laituria. Ollapa tuollainen melontaseuran vajan rannassakin. Loppukesällä vedenpinnan laskiessa vesille lähtö ja rantautuminen on todella hankalaa kun laituri on puoli metriä vedenpinnan yläpuolella.
Vielä yksi haapanahavainto Vuorisalon rannoilta. Haapanapariskunta oli kivellä vierekkäin. Kun lähestyin niitä, koirashaapana livahti äkkiä vesille, mutta naaras jäi tyynesti seisomaan paikalleen.
Yksitoista kilometriä melontaa rauhalliseen tahtiin. Kajakkimelojan lisäksi näin vesillä vain kaksi moottorivenettä. Aamut ovat parhaita.
Kommentit
Lähetä kommentti