Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen käynyt Pyhävaaralla. Edellinen kerta oli kesäyön kävely yöttömän yön aikaan. Nyt jalassa on pätkäsukset (OAC-Wap), repussa kameratarvikkeet ja termospullollinen teetä. Puolenpäivän jälkeen pilvet ovat väistymässä ja kynttiläkuusten latvojen yllä on sinistä taivasta.
Muitakin liukulumikenkäilijöitä on ollut liikkeellä. Vaaralle vie kapea ura. Onpa joku lähtenyt urheasti jalankin, mutta kengänjäljet ovat paikoin painuneet aika syvälle, joten helppo reissu se ei ole ollut.
Pysähtelen muutamaan otteeseen matkan varrella kuvaamaan komeita kynttiläkuusia ja lumisia oksia.
Kun pääsen viimeisen jyrkän nousun päälle on vastassa tämä upea näkymä. Kidepilari laskeutuu Pyhäjärven ylle.
Riekon traktorijäljet hangella
On kerrassaan mainio hiihtelysää. Pakkasta on kymmenen astetta ja lähes tuuletonta.
Yleensä tähän aikaan talvesta vaaran laen puut ovat paksun tykkylumen peitossa. Nyt puiden oksat erottuvat samaan tapaan kuin talven alussa marraskuussa. Tammikuun puolivälin lämpöasteet ja vesisateet pudottivat jo muodostuneet tykyt. Viime viikkojen pakkassää on alkanut kasvattaa uutta tykkylunta oksille.
Kyllä kelpaa hiihdellä. Alla on tiivistynyttä hankea ja päällä ohut kerros pehmeää pakkaslunta.
Helmikuun valoa
Pikku-Pyhävaara, Hirsilampi, Ruka ja taustalla Valtavaara.
Valon juhlaa
Aurinko alkaa painua alemmas kierrollaan. Varjot pitenevät ja valon väri muuttuu punertavaksi.
Pyhävaaran laen kuuset
Lumiset puut kohdevalossa. Lumisia puita on vain vaaroilla, alempana puut ovat lumettomia.
Pyhäjärvi
Jyrkänteen reunalla on kaunis koivu. Laskevan auringon valo värittää ja korostaa sen riippaoksia.
Olisi mukava jäädä katsomaan kun aurinko painuu horisonttiin, mutta on lähdettävä laskeutumaan alas vaaralta. Vielä tähän aikaan vuodesta alkaa hämärtyä aika nopeasti auringonlaskun jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti