Hiihtelyä

Olin ensimmäistä kertaa suksilla tänä talvena. En hiihtänyt latuja vaan kuljin umpihangessa OAC-Wap-karvapohjasuksilla. Vaaran rinteellä keli oli juuri sopiva leveille pätkäsuksille. Alla pakkasen ja tuulen kovettamaa tiivistä lunta ja päällä pehmeää pakkaslunta.

Eteneminen lumikuorrutteisten puiden välissä on hidasta. Eteen aukeaa toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia. 

Aamutaivas punertaa kaakon suunnalla. Koillismaan lyhyen talvipäivän auringonkierto on alkamassa. 

Kun tulen puiden suojasta ylemmäs, jossa puita on harvemmassa, alkaa pohjoisviima tuntua. Kuudentoista asteen pakkasella ja 5 metriä sekunnissa tuulella vaikutus on kuin olisi 24 astetta pakkasta. Se vain on niin, että talvisessa luonnossa kauneus ja kylmyys kulkevat käsi kädessä. 

Aurinko on noussut jo parikymmentä minuuttia sitten, mutta piilottelee edelleen pilvien takana. 

Aurinkoa odotellessa ehti jo tulla vähän kylmä, vaan siinä se nyt on. 

Sitten valo alkaa värittää puita ja hangen pintaa. 

Kannatti odottaa aurinkoa. Puiden välistä vilahteleva punertava kohdevalo korostaa yksityiskohtia.

Lopuksi liu'un kynttiläkuusten välissä kaarrellen rinnettä alas tien varteen.