Ajaessani Riisitunturille tajuan aikatauluvirheen herätyksessäni. Olisi pitänyt olla liikkellä puoli tuntia aikaisemmin, että ehtisin näkemään auringonnousun Riisitunturilla. Tällä kertaa luonto armahtaa. Juuri auringonnousun kohdalla idän taivaalla on pilvirintama, en ehkä olisi nähnyt auringon nousevan vaikka olisin ollut silloin paikalla.
Parkkipaikalla on muutama auto, enimmäkseen yöpyviä asuntoauto- ja pakumatkalaisia. Monitoimireitin tamppaaja pyörähtää juuri käännöksen parkkipaikalla kun asettelen pätkäsuksia jalkaani. Lähden liu'uttelemaan vastamöyhennettyä uraa Riisitunturin autiotuvan suuntaan. Puiden välistä vilahtaa aurinko. Pilvessä on pieni aukko, josta se pääsee kurkistamaan.
Kun laskeudun metsästä suolle, vilkaisen taaksepäin Kitkajärven suuntaan. Nyt on pysähdyttävä. Vaikka aurinko ei paista suoraan, sen valo pursuaa pilven takaa Ruka-Valtavaaran ylle. Nyt on pitkäzoominen objektiivini tarpeen. Saan poimittua kuvaan vaarajonon profiilin hienossa valossa.
Ohitan autiotuvan tulipaikkoineen ja jatkan matkaa kohti Pikku-Riisitunturia. Pilvi peittää pian kokonaan taivaanrannan. Ylempänä lähes puuttomalla paljakalla hanki kantaa hyvin, mutta sen pinnalla on noin 5-10 sentin pehmeän pakkaslumen kerros. Siis ihan täydellistä keliä pätkäsukselle. Monesti avonaiset tunturilaet ovat liippautuneet niin kovapintaiseksi, että karvapohjasuksella on mahdotonta nousta, ja vielä mahdottomampaa laskea tunturin rinnettä. Nyt ylösnousu on helppoa. Tuulikaan ei tuiverra, vain leppoisasti henkäilee.
Pikku-Riisitunturi on vain kahdeksan metriä matalampi kuin varsinainen Riisitunturi, korkeus 458 mpy. Vaikka on pilvistä, niin sää on kuitenkin niin selkeää, että pohjoisen suuntaan näkee pitkälle.
Soilunvaaran kuusikon takana, kaukana erottuu korkea tunturi. Luulen, että se on Rohmoiva Venäjän puolella, lähellä rajaa Sallan korkeudella.
Lasken Pikku-Riisitunturin ja Soilunvaaran välisessä kurussa Soilun laavulle ja virittelen tulet.
Onneksi on vielä näitä perinteisiä vanhanajan laavuja. Isot massoille tarkoitetut tulipaikat ei viehätä.
Evästeltyä lähden nousemaan monitoimireittiä kurusta ylös. Nousumetrejä on noin 40. Talvireitti kulkee Pikku-Riisin itäpuolen rinteellä noin 400 metrin korkeuskäyrällä. Kun olen päässyt kurusta, alkaa aurinko taas näkyä pilven takaa.
Sitten pilvet ovat poissa ja aurinko pääsee valaisemaan ja lämmittämään. Sen lämmön todellakin tuntee kasvoillaan.
Pikku-Riisin rinnettä.
Kitkajärvi
Pikku-Riisitunturin rinteeltä Riisitunturin suuntaan.
Tykkypuun vierellä lumipesässä tauolla.
Kommentit
Lähetä kommentti