Hiihtoreissu Vanttajanvaaralle

Viikko sitten meno Vanttajanvaaralle tyssäsi, kun olin menossa sinne pätkäsuksilla ja en saanut autoa Hiltusentien varteen. Lahtelan parkkipaikalle olisi voinut jättää auton, mutta matka pätkäsuksilla olisi ollut liian pitkä. Nyt kulkuvälineenä oli sukset, joilla matka sujuisi paremmin. Maaliskuun päivä on kaunis. Olen lähtenyt matkaan iltapäivällä kun odottelin, että latu olisi ajettu edellisyön lumisateen jälkeen. 

Hyvä perinteisen latu lähtee parkkipaikalta. Se kulkee noin puolentoista kilometrin matkan Lämsänkylän tien lähellä, sitten Vanttajanvaaralle vievä latu erkanee oikealle. Vajaan kilometrin jälkeen käänntytään taas oikealle, josta latu lähtee hyvin loivasti lännen suuntaan Vanttajanvaaran juurella. 

Sitten latu tekee täyskäännöksen ja lähtee nousemaan vaaran rinnettä, ensin hyvin loivasti, mutta puolen kilometrin jälkeen alkaa jyrkkä nousu, joka saa hengästymään. Kaikkiaan matkaa parkkipaikalta ylös laen laavulle kertyy 4,2 kilometriä. 

Laella on uusi puolilaavu, huussi-puuvarasto ja näkötorni. Kopistelen lumia näkötornin portaista ja kiipeän ylätasanteelle. Niin kuin monissa näkötorneissa, on tässäkin ongelmana, että se on liian matala. Olisi tarvittu pari-kolme metriä lisäkorkeutta, että näkymät Kuusamojärvelle ja lähempänä olevalle Vanttajajärvelle avautuisivat paremmin. 

En tee tulia, koska ei ole makkaraa mukana, mutta kaivan repusta teetä ja keksin. 

Vanttajanvaara on mukava päiväretkikohde. Sulan maan aikaan matkaa Hiltusentien varresta tulee vain 1,7 kilometriä.