Aamu Kallavedellä

Melonta-aamu alkaa auton tuulilasin raappauksella. On ensimmäinen kerta tänä syksynä kun ilman lämpötila on käynyt pakkasen puolella. 

Kallaveden pinta on ollut syyskuun alusta lähtien hurjassa nousussa. Elokuun alimmista lukemista on tultu yli neljäkymmentä senttiä ylöspäin. Se näkyy myös kajakkivajan laiturissa. Kiinteän laiturin ja jatkopalan välissä lilluu vesi. 

Aukkopeitettä kiinnittäessä huomaan vedessä vihreitä juovia. Tarkemmin katsottuna niitä on joka puolella. Sinilevää se on, valitettavasti. 

Vuosi sitten samoihin aikoihin Kallaveden pinta oli historiallisen alhaalla. Minulla on tallessa Ympäristö.fi:n vesitilannekartta päivämäärällä 12.10.2025. Silloin vedenpinta on ollut tasolla 81,15 ja nyt 8.10. se on 81,70, eli 55 senttiä korkeammalla kuin viime lokakuussa. 

Saarien suojassa on vielä tyyntä. Rautoniemen takaa aurinko värittää pilviviiruja.

Lännen suunnalla punertaa myös. 

Kun tulen saarten suojasta avonaisen selän äärelle, alkavat aallot liikuttaa kajakkia. Etsin suojaisen paikan kallioluodon tuntumasta ja jään odottamaan auringonnousua. 

Tuntuu, että tänä syksynä on ollut tuulisempaa kuin yleensä. Vain harvoin olen tavoittanyt tyynen sään aamumelonnalla. 

Käännän selän auringonnousulle ja lähden melomaan Savolanniemen rantoja seuraten Pirttilahteen. Pirttiniemen rannoilla on vielä keltaisia koivuja. Monin paikoin kovat tuulet ovat ravistelleet puut lehdettömiksi. 

Päivää vaille puoli vuotta sitten aloitin melontakauden. Saa nähdä jatkuuko kausi vielä. Kylmien vesien aikaan en lähde kovin tuulisella säällä vesille. Mutta jos tyyniä ja aurinkoisia päiviä vielä tulee niin mikäpä täällä on meloessa. 

Suojaisessa salmessa kuvaan heijastuksia. Niitä kuvasin sulanmaan kauden alussa ja kohta taas lumi ja jää taas tulee peittämään nämä.