Melontapäivä Kuvansilla

Aurinkoista ja jopa kahdeksantoista asteen päivälämpötilaa lupasi sääennuste. Pakkaamme mökkirannassa kajakkeihin evästä ja lähdemme lipumaan kapeaa lahtea kohti pohjoista. Tuuli on lounaan suunnalla, joten myötäisessä kuljetaan tämä alkumatka.  

Tämän puun juurella pysähdyn joka kevät. Lahdensuun vartijamänty on ollut tuossa samassa asennossa niin kauan kun olen näillä vesillä liikkunut. Enpä muista tähän aikaan keväästä vedenpinnan olleen noin matalalla kuin nyt. Monesti vesi huuhtoo männyn juurta noin puoli metriä korkeammalla. 

Harvoin saan melontaseuraa retkilleni. Nyt on parasta mahdollista seuraa kun tytär kipparoi oranssia Tempest-kajakkia. Taustalla kohoaa Partaharjunniemi. 

Etsimme rannoilta rentukoita. Kallio- ja kivikkorantaisen järven rannoilla niitä ei löydy kovin paljoa. Tämän lahden poukamassa kukkii muutama rentukka, mutta ovat ikävästi heinien keskellä. Mutta komeita kalliopaasia kannattaa kuvata. 

Lähellä Ukonniemen rantaa on monin paikoin lähes tyyntä. Käen kukunta kuuluu tauotta Ukonniemessä. Näyttää kuin käki seuraisi meitä. Se lentää välillä edellemme ja istuu taas oksalle jatkamaan kukuntaa. 

Kun lähdemme Ukonniemen kärjestä kohti Markkalansaarta, alkaa reipas sivulaineikko. Silloin on pidettävä melatuntuma ja seurattava aaltojen liikkeitä, joten kuvaaminen ei onnistu. Vasta Pekkalanniemen ja Markkalansaaren välisessä salmessa uskallan ottaa kameran esiin. Taustalla Markkalansaaren rantakallioita. 

Markkalansaaren pohjoiskärjessä yläilmoista kuuluu tuttu "pjyyp, pjyyp"-ääni. Kalasääski kiertää kehää kajakkiemme yllä. Kun se istahtaa männyn latvaan, saan sen kuvaan. Kalasääsken jalassa on jotain keltaista, ilmeisesti rengastus. Tämä oli jo toinen kalasääskihavainto reitin varrella. Ensimmäinen oli Ukonniemen kärjen kallioluodon pesän luona.  

Pekkalanniemen, Markkalansaaren ja Tattariniemen välissä on pienten ja isompienkin kalliosaarten sokkelo. Se on luonnonsuojelualuetta. Saaria ja luotoja on noin parikymmentä. 

Hauska puolipallon muotoinen kallio erottuu jo kaukaa. 

Pienessä kalliosaaressa on heinikkorantaa, josta löytyy sopivia kiviä tukemaan kajakista nousua. On evästelytauon paikka. 

Rannalla on tasaista kalliota kattaukselle ja istumiseen. 

Evästeltyä käännämme kajakkien keulat paluumatkalle. Mutta saarten suojassa kuvaan vielä luonnonsuojelualueen komeita rantoja. 

Retken hienoin rentukkatupas löytyy saaren rantakivikosta. 

Loppumatka onkin puskemista vastatuuleen. Kuuden viimeisen kilometrin matkalla ei ole yhtään tuulensuojaa. Melontamatkaa koko päivän retkelle kertyi noin kaksikymmentä kilometriä. Yhtään vesikulkuneuvoa ei nähty koko päivänä. Seuranamme olivat vain kuikat, käki ja kalasääsket.