Tienvarren parkkipaikalla auton lämpömittari näyttää -31 °  pakkasta. Laitan pätkäsukset jalkaan, repun selkään ja pujahdan tienpenkalta puiden välistä lammen jäälle. Vähän matkan päästä löytyy latu, jota sujuttelen muutaman sata metriä ja sitten käännyn ladulta rantametsään. Puiden takaa pilkottaa pakkasusvainen joen niska ja punertava aamutaivas.  Joulun ajan nollakelien jälkeen ilman lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella. Siksi jokirannan puut ja pensaat ovat saaneet runsaan huurrekuorrutuksen oksilleen. Rumimmatkin männynrääpäleet koreilevat nyt valkean huurteen peitossa.  Huomaan vedenpinnan alla liikettä. Yritän tarkentaa tummaan liikkuvaan hahmoon ja odotan, että se nousisi veden pinnalle, mutta se häviää kokonaan. Hahmo oli aika iso, saattoi olla saukko.    Koskikara sen sijaan ei pakene, vaan istuu rauhassa lumen peittämällä kivellä lähellä rantaa.    Koskilampi Erilaisia jälkiä risteilee rannalla. Sulana pysyvä virta houkuttelee paikalle ...